— Myisi?
— Niin, en minä voi elää sitä paitsi.
— No sitten on paras, että pidätte sen muistona minulta, — vastasi Falk. — Voinhan hankkia, itselleni toisen. Eikö se ollut todellakin liikuttava?
— Se on verratoin — huudahti Saara ihastuksissaan. Hän istui hetkisen ajatuksiinsa vaipuneena. Sitten kysyi hän epäilevästi:
— Lupaatteko olla sanomatta minua kummalliseksi, jos kysyn teiltä jotakin?
— No?
— Oletteko koskaan rakastanut, herra Falk?
Falk nauroi ja tarkasteli häntä, keksiäksensä mihin hän aikoi tulla.
— Siihen on vaikea vastata, — sanoi hän. — Riippuu, siitä, kuinka moni asteista tahdotte rakkauden olemaan. Rakkauden laita on, kuin alkohoolin; sen voima luetaan asteissa.
— En minä ymmärrä, — sanoi Saara.