Ja hän nauroi täyttä kurkkua Big Bobin ollessa ryntäämäisillään ylös antaakseen heti vastuun puheeseen.

Niin kiihoittunut kuin olikin, pidättäytyi hän kuitenkin siitä tempusta, mutta käytti tilaisuutta hyväkseen ryömiäkseen perään päin, etemmäksi laatikoista, molempien soutajien kiivetessä soututeljoille ollakseen valmiina vastaanottamaan köyttä, jolla kallisarvoiset laatikot viruttaisiin laivaan.

— Tänne lyhty!

Big Bob säpsähti. — Valoa hän tällä hetkellä enin pelkäsi. — Vilauksessa oli hän äänettömästi ja notkeasti, suuresta ruumiistaan huolimatta, liukunut veneestä veteen. — Muutamilla pitkillä vedoilla oli hän maissa — ja ryömi koloon, jossa arveli olevansa riittävän hyvästi kätkeytyneenä, vaikka valaistus olisi voimakaskin.

Mutta parasta oli,, että hän saattoi täältä sekä katsoa että kuunnella verrattain rauhallisena ja siten paremmin varustautua siihen, mihin oli ryhdyttävä.

Ei viipynyt montaa minuuttia ennenkuin hän näki laatikon toisensa jälkeen nousevan ilmaan himmeän lyhdyn heittäessä epäselvää valoaan.

Varovaisesti laskeutui hän jälleen veteen sillä aikaa kun venettä tyystin tarkastettiin.

Juuri kun rosvot lähtivät veneestä, nousi Big Bob jälleen siihen.

III.

"American Dancen" alku…