"Mutta sanokaapas, hyvät ystävät, mikä teidät seisatti tälle mäelle, kun ette eteenpäin ajaneet?" — kysyi Niemis-Tahvo puheen lopuksi.
"Meille tuli — hm — me rupesimme — — —", yritteli Vävy-Manninen vastaamaan.
"Elähän sinä, annahan minä haastan sen asian", — ehätti Saksa-Manninen väliin. "Syy siihen oli se, että me rupesimme — — tuota — — miettimään, mikä olisi pantava tämän mäen nimeksi."
"No, joko saitte sille nimen?"
"Jo kyllä, eipä siltä".
"Mikä se on?"
"Mannisten kaupunki".
"Mannisten kaupunki! — No sehän sille sopiikin vallan hyvin".
"Sopii kyllä, ja otetaanpa ryyppy ristiäisiksi", — puheli Saksa-Manninen hyvillään, kuin oli osannut kääntää puheen tälle suunnalle.
"Otetaan vaan, semmoinen tuumahan ei ole paha", — tuumasi Vävy-Manninenkin.