KOLMAS KOHTAUS.
IIVARI (tulee hyönteiskotelo ja kantele kainalossa, istuu kivelle ja pyyhkii hikeä.) Hirveästi on kuuma juoksennella perhosten perässä tällaisina päivinä, mutta ei auta; ensi jouluksi tahdon suorittaa lisentiaatti tutkinnon ja siksi pitää hankkia aineita väitöskirjaan. Jaksaisihan sitä muuten työskennelläkin, mutta tuo sydän pallero ei anna pahaistakaan rauhaa. Varsinkin nyt kun kuulin, että Aura naitetaan jo ensi syksynä, olen ollut erittäin levoton. Eikös se ole kumma; että mies, sillä mieshän minäkin olen olevana — ettei mies voi ajaa yhden tytön kuvaa pois sydämestänsä! — Niin, minä en sitä ainakaan voi. Ja kun ajattelen, että Aura, minun leikkikumppalini, minun lapsuuteni ja nuoruuteni morsian, minun ihanteeni annetaan tuon rahakkaan raakalaisen käsiin, niin oikein tahtoo sydän haljeta. Mutta paras on istua nenä kirjoissa kiinni ja upottaa niihin ajatuksensa ja kun ei sitä jaksa, niin sitte sinä polville (ottaa kanteleen). Kuulepas sinä, joka ennen Wäinämöisen polvella istuen luonnon lumosit, kaikki sydämet sulatit; nyt sulosävelilläsi mun kaihoni kauas kanna ja riehuvalle sydämelleni lepo ja rauha anna! (Soittaa kanteletta ja laulaa):
Nyt kaiju kanteleeni
Ja mielein rauhoita,
Ja sun sulo-säveleilläs
Kaihoni karkoita!
Ja tuulen tuohku vieno
Vie sävel' armaallen,
Hänelle kuiskaa: kuoloon asti
Mä häntä muistelen.
[Kansanlaulun sävel.]
KAJAVA (joka on hartaasti kuunnellut laulua): Mikä ihme! Taasen säveliä! Joko lienen tullut siirretyksi taikalinnaan, jonka ympärillä keijukaiset laulavat, mutta mistä tämä armo minulle vanhalle syntiselle? (pyyhkii kyyneleitään.) Ei, minun pitää lähteä katsomaan mitä ihmeitä siellä alhaalla tapahtuu. (Lähtee.)
NELJAS KOHTAUS.
(Iivari ja Aura.)
AURA (Tulee kuusikosta, itsekseen): Herra taivahan! Kaatukoon nyt tuo huojuva torni kaikkineen ja peittäköön minut! Mistä arvosta on enää mailma minulle, kun en häntä saa omakseni. — Hän se on eikä kukaan muu; kenen muun rinnasta lähtisi tuollaisia säveliä. (Lähestyy Iivaria.) Hyvää päivää Iivari; kuinka sinä täällä olet?
IIVARI (Säikähtäen): Mitä, näenkö aaveita? Sinä Aura täällä ja ypö-yksinäsi; mitä tämä tietää?