Aasiast' on kansan alku, Syntypaikat Syyriasta, Sielt' on vanhat vanhempamme, Entiset elosijamme, Sielt' on siirtynnä sivuitse, Kautta Kaspian meritse, Urkenit Uraalin kautta, Laajan Laatokan sivuitse, Suomen synkkähän salohon, Tänne pakkasen pajahan, Erämaahan autiohon, Siihen itsensä sijoitit, Siinä itsensä enensit, Kasvattelit kansan juurta. Ei silloin siloissa käyty, Varsin vaunuissa ajettu, Kulettu kumun sisässä, Kääsilöissä kirkkotiellä — Silloin teillä tervashongat, Kirkkoina kiviset vuoret, Linnut lauloi lukkarina, Jänöt pappina pajatti, Karhut kaivelit pesiä, Kontiot kiven koloja, Peurat pentuja tekivät, Vaatimet vasikat laitti, Kuusissa oravat kukkui, Suet viioissa vilisi. Ei leipää lehosta tullut, Perhe pellosta elännä, Silloin maitona mahala, Karjana metsän kapehet; Ei silloin sinistä nähty, Punasta puhetta ollut, Silloin suuret sulhasetkin Kulkivat kulon näköissä, Naitavatkin neitosetkin Varsin karvalla variksen. Kansa kaikella tavalla Teki työtä tervan päälle, Kankahille kaivelivat, Teki tervalle pesiä, Joista vielä vissit merkit Näinä aikoina näkyypi, Jalot jäännökset jälillä, Kankahilla mustat kaivot. Ei ollut joka opetti, Antoi autuuen valoa, Vanhat vaivutti pimeys, Lapset lankesit pahemmin, Eksyit tieltä oikealta, Viettivät mitättömiä. Siit' on kasvanna Kaleva, Kullervo Kalevan poika, Siitä Vellamo sikisi, Kartanoihin kasvoi tontit. Metsän lattiat heräsi, Tuonettaret, Luonnottaret, Vielä vanha Väinämöinen, Sekä seppä Ilmarinen, Lemminkäinen lieto poika, Sankarit väkevät sangen, Isot ihmetten tekiät, Entiset epäjumalat. En jaksa kaikkia jutella, Enkä tarkoin tutkistella, Olis kyllä kertomista, Sanomista sangen paljo, Vaan on matka mielessäni, Lähtöpäivä päälle saapi, Vielä on vikoa muuta, Virsi pitkäksi venyypi, Että antaapi ikävän, Lukialle liian mielen.
Ei lopu loruni vielä, Anna valtoa ajatus, Vielä virkkoa pitäisi, Kuin on kansa kasvanunna, Suku suureksi levinnyt; Siitä kasvoi kaikki tieto, Oppi oikia levisi, Kansan kasvavan seassa, Elatus eneni paljo, Kasvoi vilja kankahilla. Kuss' ennen kurikka paukkoi, Teki tervaspilkkehiä, Alkoi aumoja asua, Kekopäitä kelletellä, Kuss' ennen kuret munivat, Hanhet hautoivat pesiä, Niissä hyörii heinärauta, Välkkyi viikate terävä, Kussa kasvoivat kanervat, Niissä kartanot kajotti.
Joutui sitten Suomen kansa Alle haltian hyvimmän; Eerikki iso kuningas, Valtakunnan viisas herra, Joka aivan armostansa Suomen kansasta surua Kantoi kaikella tavalla, Herätteli heikot kaikki, Eksyneet ojensi tielle, Teki rammat terveheksi, Antoi Raamatut avata, Lahjoitti lavean tieon, Laitti paljon pappiakin Pitäjihin pitkin maata, Käski kirkkoja raketa, Heti Herran huonehita, Jossa voimalla jalolla Seurakunnille selitit, Annoit autuuen valoa, Julistit Jumalan töitä. Siitä kasvoi kallis tieto, Suomi suureksi yleni, Kasvoi muihen kaltaiseksi, Muihen verraksi vetäysi. Jo on suotkin sotkettuna, Vetelätkin vellottuna, Kaikki kankahat avattu, Perattuna peltoloiksi, Kaunistettu kaupungeilla, Varustettu västingeillä, Hyvät huonehet rakettu Toki toimella hyvällä. Jopa puuttuupi puheeni, Lasken lauluni lopulle, Ei taia koko tarina Olla markan maksavaista, Kovin on koottuna välehen Tämä tärkissä ajassa.
HANNO SUUTARISTA.
Tässä on vähäisen virttä, Joka on koottuna Kokista, Siitä Hannosta hyvästä, Suloisesta suutarista, Joka kulki Kuortilasta Nälissänsä näille maille. Tämän ei tapoja tietty, Hanhijärvellä havaittu, Eikä ensin uskottuna Niin vahvaks valehteljaksi. Nämä möi hänellen myllyn, Vielä heittivät velaksi Kokille joka kopeikan, Jossa Kokki joukkoansa Elättääpi ilman työtä. Kyllä nyt näki kyläjäs Minkä saivat mylläristä, Kun nyt maksavat Kokille Kamahlon joka kapasta, Vaan ei Kokki kuunapäänä Maksa myllystä rahoja. Vielä sill' on vissi konsti, Millä syöttääpi sikoja, Teki kiven tippuvaksi, Pani pussin vuotavaksi, Jolla juoksuttaa jyviä Alla sillalle sioille.
Itse uunilla poteepi Syyhymistä syrjällänsä; Ei ou eukolla pärettä, Polttopuista on suuri puutos; Tuomas Sallinen tuleepi, Kuin käypi Kokillen puita, Kapan eestä kerrallansa. Tämä on tapa Kokilla, Jos se keltä kuinka paljo Saisi vietellä velaksi, Ei se sitä ennen maksa, Ennenkuin käyään käräässä Ja tuleepi tuomituksi; Kun rupeevat ryöstömiehet Myllyn luona luihkamahan, Sitte vasta vaimoltansa Viepi vaattehet kylälle Pantiksi tämä poloinen. Akan jättääpi alasti, Itse käypi kaprokissa, Raaki riippuupi selässä, Akka ilkosen alasti, Lapsi raukat ryökäleissä Värisee vähissä hengin Tuossa kylmässä tuvassa, Haikuisessa hökkelissä. Kyllä on Kokilla kengät, Sievät saappahat jalassa, Vaan ei lapsilla varoja Saaha vielä virsujakaan, Täytyy panna paljas jalka Lumen päälle liukkahasti, Kun vaan kerran kaapaiseepi Hanno hierimen käteensä, Akan metsähän ajaapi, Lapset kaikki kankahalle, Jossa saavat joukoltansa Itkeä isän pahuutta. Akka itkeepi isosti, Valittaapi vaimo parka: "En tohi tupahan mennä, Hanno lyöpi härkkimellä". Tämä on tosi asia, Sen ovat omalla suulla Itse muillen ilmoittanna, Vaikka vaikia olisi Miehen muita viisahamman Tehä tuommoista tapausta; Kyllä se suloiset saarnat Kirjoittaapi kartan päälle, Muita neuvois mielellänsä, Vaan ei itsekkään osaja Tapojansa taivutella Muihen ihmisten mukahan, Suusta kuohuupi kirous Aivan joka askelella, Vaan ei kuulu kuunapäänä Tämän suusta siunausta.
Kuules tästä Kokki parka, Kuule Hanno ja havaitse, Mitenkä vikoja vielä Onpi suuria sinussa, Vaikka ei ne vielä kaikki Mahu tässä mainituksi. Ota jo tämä opiksi, Pane päähäsi paremmin, Anna nyt akalle rauha, Lapsille lepo suloinen. Koska kaikki kauhiammat, Metsänkin peot pahimmat Sikiänsä suojeleepi, Pesässänsä peitteleepi; Oisko ihme ihmiselle, Vika suuri viisahalle, Jos ei akkaansa ajaisi Poijes tuiskulla tuvasta! Anna lapset lämpimässä Olla tuiskulta tuvassa, Pahnallaan pahalla säällä. En minä vaimosta valita, Akan päiviä paheksu, Vaan on lempo lapsiasi, Pahamieleni minunkin, Kun on kehnolla kurilla Kataloita kasvatettu.
En minä enämpi jaksa Tapojasi toimitella, Kyllä syitä ois sanoa, Jos puhuisin puolen vuotta, Vaan ei anna aika myöten Eikä piisaja paperi. Vaan jos suutut suutarini, Kokkini kovin vihastut Tästä virrestä vähästä, Lyhyestä laulannosta, Niin mä laitan laulun toisen, Virren pitkän ja paremman, Jossa tutkin tarkemmasti, Haastan Hannoksen tavoista: Tähän vaan panin paraimmat, Jätin kehnot kertomatta.
VÄHÄ VIRTTÄ VIINAN TÖISTÄ, KOOTTU KOHMELOVÄESTÄ.
Vielä virkan viina sulle, Puhelen putelijuoma, Kuin out tullut kuuluisaksi, Aivan arvohon yletty, Kansan kaiken ystäväksi, Mielivieraaksi monelle, Varsin vaivasta vähästä, Alimmasta ansiosta. Out sie rohto ruumihille, Vatsatauista vapahat, Autat ähkyssä välistä, Väsynyttä virvoittelet, Vielä lämmität vilussa, Annat helpon heltehessä, Vanhan vaivoja vähennät, Tuottelet iloiset tunnit.