VÄHÄLLÄ TALOKSI PÄÄSNYT.
Kulki kuuluisa kuningas, Vaelti vakainen herra, Tuolta tengat tielle tippui, Hopeat hevon jälille. Minä tuolta tengan löysin, Löysin tengan, löysin toisen; Tengoilla orihin ostin, Orihilla tamman vaihoin. Tammalla taloksi pääsin, Tammalla vaot vakosin, Sirottelin siemeniä, Kylvin kymmenen jyveä Yhen kannon ympärille, Siitä sain sata kekoa. Tuhat riihtä tuullattelin, Siitä sirkkuset sikerti, Siitä varpuset varasti, Leppälinnut leiletteli. Kun puin riihen ensimmäisen, Sainpa otria ololta, Purnun puituja jyviä, Otrista panin oluen, Viinan keitin kekrikseni, Sitt' oli juoa joulunakin, Loppiaisna lollottoa, Siitä lauloin laskiaisna, Viel' oli päässä pääsiäisnä. Kesä keikahti etehen, Tamman tallista kuletin, Ulos talvitanterilta, Päivän liikkui liinaharja, Heilui hempeä hevoinen. Tuli siitä toinen päivä, Tuli karhu, tappoi tamman, Liinaharjan liettehellen; Tuli joukko juomareita, Parvi rosvoja pahoja, Viinan juoa viilettivät, Tyhjentivät tynnörini; Hiisi hiiriä kuletti, Tuhansia tuppaeli Oluttani ottamahan, Kaljoani kantamahan. Tuli tauti, tappoi vaimon, Tuli poltti kartanoni, Entiset elot hävitti, Minun jätti yksinäni Paljahille paioilleni, Niinkuin linnun lentämähän, Varpusen nujertamahan, Eli kuivan kuusen oksan, Tahi poltetun petäjän, Kylänmaita kyntämähän, Rahakkaillen raatamahan.
SURULAULU 1850 VUODEN KIELLOSTA.
Ei ole vielä lintu raukat Mitannunna mieltään Pitämähän pienempänä Liian suurta kieltään.
Eikö liene asetusta Ensinkänä tienneet, Kun on aina rallatusta Ennellähän pienneet.
Vaan jos vanhat pitkäparrat Rähinänne kuulee, Niin he meitä laulamahan Opettavan luulee.
Sitten teidän rähinänne Pian kohta puuttuu; Kaikki koirankuonolaiset Meidän päälle suuttuu.
Minä neuvon lempeästi Asetusten mukaan: Nyt ei ole laulannolle Julkinaista lupaa.
Minun raukan laulantoni Esivalta kielti, Koska minä iloisesti Joutohetket vietin.
Niin nyt soisin että vielä Saisi linnut laulaa, Eikä pantais milloinkana Heille paulaa kaulaan.