Vielä hukka hurmajaapi, Susikin mun surmajaapi Maatessa havumajassa, Levätessä lehtikossa, Viruessa virvikossa, Loikoissa kivenkolossa. Sekä poikani poloiset, Kettu syöpi ne kesällä, Tahi haukka talvisella, Viepi hengen heikompana, Pikkuruisena pilalle."
SYYSRUNO.
Jo on Luoja jou'uttanut, Syksyn Suomehen suvainnut, Kesä loppuhun kerinnä, Suvipäivät päättynynnä, Että lehet ehtimiseen Ales puista putoavat, Maa se valkeeksi valuupi, Ruoho muuttuupi rumaksi. Maot maahan kaiveleivat, Syvemmälle syökseleivät, Muurahaiset muuttelevat Sijansa pesän sisälle, Kussa talven taitaisivat Olla suojassa omassa Oman ruokansa nojassa, Kesän aikaan keitetyllä. Pääskyläiset lähtöänsä, Näiltä mailta matkoansa Ilmoittamat ihmisille Visertäen virvikossa, Paipattaen parviloissa, Jäähyväiset jättelevät. Suvilinnut Suomen soilta, Kuret kulkevat takaisin, Palajavat hanhiparvet, Joutsenjoukot joutuisasti Pohjan järviltä poloiset Kesämaille kerkeämmin Lämpymille lähtelevät.
Luonto muuttuu mustemmaksi, Ilma paisuu paksummaksi, Taivas muuttelee tapansa, Tuulet tuimiksi tulevat, Rajuisiksi, rankkaisiksi, Sateisiksi pilvet saavat: Milloin vettä viskelevät, Toisin lunta toimittavat, Sekä jäitä jättelevät, Lumiränteä lupaavat. Päivät päättyvät lyhyiksi, Aamupuolet ahtahiksi, Pime'iksi illat pitkät, Yöt ne juurtuu julmemmiksi.
Niin on laita lapsukaiset Kanssa kaiti ihmisenkin, Että kun on ennättänyt, Ruumis vanhaksi valunut, Niin on muoto muuttununna, Pinta ruttuhun ruvenna; Pianpa näkö pimenee, Sekä kuulo seisattuupi, Lakastuupi voima laisin, Yksin puuttuu ymmärryskin, Käyvät jäykäksi jäsenet, Kieli kanssa kankeaksi.
Tästä täytyisi jokaisen Ajatella aikaisemmin, Jotta surma joutununna, Kuolo kumma kutsuttuna Onpi ihmisen osaksi, Ruohon lailla laitettuna. Niinkuin syksy niitteleepi, Elot, hyvät heitteleepi, Niin on herra heittelevä, Luoja kaikki kaateleva Ihmisetkin ilman alla Kuolon kourilla kovilla. Mutta niinkuin niitteliä, Elon, heinän heitteliä Niittelee nisut paremmat, Heinät kelpaavat keralla, Eikä huoli huonompia, Otteleppa ohakkeita, Niin on Luojamme lukinna, Herra kiinni heittänynnä, Oven sulkenna omansa, Portin taivahan talonsa Ihmisiltä ilkiöiltä, Syntisiltä syntiöiltä.
TYTÖN LAULU.
Kyllä tyttö tällainen Sulhasia saisi. Joka sormen nenällen, Heitä jos halaisi.
Sillä tyttö Suomessa Olen ensimmäinen, Kuin Savoss' oon syntynnä, Kaunis, valkopäinen.
Minä enpä huoli vaan Huonoi poikasia, Vaikka niitä tarjotaan Mullen useempia.