Mies mullen kävisi, Jos mä kehnon saisin? Tämän kanssa ikäni Suruss' kuluttaisin.
MIETELMIÄ.
Katumus on kallis kyllä, Parannus parempi vielä.
Sanoo kerran kelpo miesi, Eikä hauku hallin lailla.
Hyvä lämmin huonehessa, Vaan ei kelpaa kellarissa.
Ajatus on työhön alku, Toivo alku autuutehen.
Pian nähdään musta pilkku Valkeasta vaattehesta, Heti virhe viisahasta.
Vesi vaikka on vetelä Läpi silmillä sihaten, Ohut kourin koitellessa, Pehmiä käsin pitäissä, Tekee ankarat asiat, Työtpä suuret suorittaapi: Vuoret murtaapi muruiksi, Kalliot kaverteleepi, Ojat kaivaa onnelmihin, Joet maihin mainioimmat, Niihin vielä julmat virrat, Kosketpa kohisevaiset, Kuihin ihminen kutoopi, Takeleepi taitoniekka Sahat suuret suihkamahan, Myllyn pyörät pyörimähän.
PENTTI HIRVONEN.
Kansanrunoilia Pentti Hirvonen oli kotoisin Niemisen kylästä Rääkkylän pitäjässä ja syntynyt v. 1826. Kauvemman aikaa oli hän maakauppiaana Rääkkylän kirkonkylässä. Hänen toinen tähän painettu runonsa "Professori Lönnrotista" näyttää osoittavan että hän sitä ennen oli kuljeksinut muuallakin Suomessa, Kajaanin puolella. Elämänsä alkupuolella oli hän siisti, vaan loppupuolella ikäänsä hän taipui juoppouteen, jonka vahingollisuudesta kuitenkin itse ennempänä oli kirjoittanut innokkaan runonsa "Viinankeiton kiellännästä". Juoppouden seurauksista kuoli jouluk. 2 p. 1878. Pentti Hirvosen runoja ja virsiä löytyy Suom. Kirj. Seuran hallussa parikin vihkoa, hänen omaa käsikirjoitustansa, joka on jotenkin huonoa. Hirvosen runot ovat yleensä opettavaista laatua ja kuivia.