Kun on päätetty valio, Siihen kaunis harjakannu, Litkat[33] laitetaan lopuksi. Ensin otetaan esille Viina-ämpäri etehen, Sakuskaksi siihen kanssa Silvotuita sellin[34] luita, Leipäkäärö kummallinen, Sekä vehnäistä vähäisen, Sille sampi särpimäksi. Mitkä ei ole tottunehet Paloviinalle parihin, Tuoahan tusina oltta, Mettä melke'in samoiten. Vielä vanhat virkaheitot, Sekä kunnan kuulu miehet, Huutajat hyvemmät miehet, Noillen toti toukatahan, Annetahan oiva punssi. Vielä pienet virkamiehet, Sekä uuet että vanhat, Pikkuruisen puolestansa Antavat apua siihen Juhlan jatkohon jalohon, Eroryypyt, alkajaiset. Näillä päättyvät pitoiset, Juhlan kaula katkiaapi. Rähinä se riski siinä, Hurraan huuto oivallinen, Nosto päättääpi pitoiset. Huomisen on harmi suuri, Kallonsärky kaikenlainen, Pohmelo pahanmakuinen, Päänpakotus palkastansa.
LIEKKÖ TOTTA VAI VALETTA?
Kuulin linnun liirittävän, Kevätsirkkusen sanovan Talvipakkasen jälestä, Pitkän pilvisen perästä Suven saahessa sisälle, Levaspellon pientarelta, Haapahongasta hyvästä. Noin tuo lauloi pieni lintu, Noin tuo sirkkunen siritti. "Kun mä lensin pieni lintu Talvipakkasta pakohon, Korpin ma kotihin heitin, Variksen talon vahiksi, Kun kohta kotihin käännyin, Tianen mull' tieot hankki, Piipitti pahat pakinat, Kuink' oli kotiasiat Kaikki korpin kohtaloina.
Liekkö totta vai valetta Tiasen nuo tieot kaikki? Noin tuo lauloi pieni lintu, Noin tuo tiititti tianen, Haapahongan hallinnosta; Mull' on pieni piirikunta, Maa on ahtaaksi ahettu, Pesiä on liian paljon, Paikalleen pari satoa Kuusikymmentä keralla, Poikia si'innyt siihen Koko seitsemän satoa Siihen päälle kuusitoista, Si'innyt on siihen kanssa Kymmenkunta kirjamiestä, Jotka hiilellä hiovat, Nimen itse kirjoittavat; Viel' on oppi oivallinen Kuuen otsahan osunnut, Ne ei puutu puustaveihin, Vaan saadut koko sanoilla Painavat paperin päälle, Miss' on paikka puhtahampi Koko nimen kerrallansa, Siinä on älyä äijän! Ei siihen kykene kehno!
Vielä tuo tianen tiesi Mitä rastas raksutteli — Liekkö totta vai valetta — Haapahongan hallinnosta; Ett' on pantu pussiniekat, Raha-arkut ammateiksi, Jotka johtavat asiat Oman mielensä mukahan. Noill' on laki lakkareissa, Asetukset arkuissansa, Oma hyöty hyörimässä, Noill' on onneksi hyväksi Ystävät ylimmät miehet, Sukulaiset suuret miehet, Siint' on köyhät kärsimässä, Vaivaiset valittamassa.
Vielä tuo tianen tiesi Mitä varpunen valitti — Liekkö totta vai valetta? Ett' on kuulu kunnan herra Talon vanhempi valittu Ottanut on orpolapsen, Pellot pienen pyöriäisen, Vallannut lakia vastoin Ostanut omin lupinsa.
Vielä tuo tianen tiesi Mitä peipponen pakitsi — Liekkö totta vai valetta? Ett' on tili tietämättä, Kunnan kukkaro kutistu, Ryytirahat käytettynä Kuulun kukkaron lisäksi.
Vielä tietääpi tianen Mitä kiuru liiritteli — Liekkö totta vai valetta? Jotta ompi uusi oppi Opittu pere-eroissa, Valittu lakia vastoin, Mist' on saatettu sakoille: Rauhatuomari tukisti Uuen keinon keksiöitä.
Vielä tuo tianen tiesi Mitä virkkoi västäräkki — Liekkö totta vai valetta? Että kunnan kuulu herrat Jänismetsät jättelivät, Jahtiherroille jakoivat Kunnan päätöttä peräti.
Vielä tuo tianen tiesi Mitä kertti kyntörastas — Liekkö totta vai valetta? Ei sure suurisukuiset Nyky-ammatin aloissa Rekryytejä reilatessa, Kyll' on köyhiä kylissä, Ala-arvoista perettä Suvun suuren tukkeheksi.