Sihtjerin Jakob Juteinin muutamista sopimattomista Runoista ja pilka
Kirjoituxista, mainitulle Herralle hyvässä aivoituxessa sanotut.

(Toisellaisella käsialalla:)

Fr. Joh. Ahlqvistilta.
Kapp. Wirolahdessa.

Siv. 2

Voi sun juttujas, Juteini!
Villitsiä vejsujaisi!
Mitäs konna kirjoittelet?
Mitä leuvoistas laseksit
Aivan ilman ajatusta?—

Mitäs Pappeja paneksit
Koiran hampailla kaluilet
Valat paksulta valetta?
Eikös muistu mjelehesi,
Vain ett tjetäne todella.
Mitä Suomi seuranneepi
Mikä oppi, lje otettu?
Lukeneeko Lutherusta
Vain pitänee Paavin uskon?
Kuka voilla voiteleepi
Saarnamjestemme seassa
Koko Suomen seurakunnas
Ilon autuuden avaimen?
Voita Pappi palkaksensa
Saapi Sihtjerin suruksi.
Voi on voide voimallinen
Rasva ravinnoks hyväkin
Rakas myöskin riivarille,
Liukas, joka liikuttaapi,
Liikuttaapi, lijottaapi
Sihtjeringin kuivan kjelen,
Että vastaapi vakaasti,
Liukkahasti liehakoitsee,
Käändääpi kans kaunihiksi
Varsin väärängin asian.
Totta Sihtjeri, sinäkin
Jollonkullon joutessaisi
Olet ottanut halulla
Pappilassa pöydän päässä
Voita vahvasti tygöhös
Rasvaa vatsahas valanut—
Kukin kiittääpi tavallans
Seuraa luondonsa lakia—
Porsas paiskaapi kumohon
Kylläisenä kaukalonsa.
Koira nurkat kasteleepi
Saatuansa suuruksensa,
Kissa kiittääpi hajulla
Jongan jättääpi jälelle,
Paha ihminen puheilla
Että töillä törkehillä.
Kuka hitto hinnan tähden
Sjelun laskeepi sisälle
Jjankaikkiseen ilohon?
Älä Sihtjerin elosta
Päätä Pappejen menoihin.
Hinta hyvä hyppyisihin
Pitää pistettää pivohon
Kärkkään Sihtjerin kätehen
Puheen pjenengin edestä,
Jongan suustansa sanoopi
Taikka paperill' paneepi;
Vaikka vjelä vjekkasti
Aivan petoksell' peräti
Jonguun asiat ajaisi,
Eli paperill' paniisi
Kehnomangin kirjoituksen.
Vain vejsaatkot vjerahille
Puhut Paavin uskoisille?
Miks sit' Suomeksi sanelet
Suomen mjestä suututtelet?
Mitä Paavista puhunen,
Tjerait etehes vetelen?
Totta joutses jännittelet
Kohden Suomen Saarnaita;
Nuoles myrkyiset moniat,
Joita ambuilet alati,
Suomen Saarnaaihin satutat.
Paljon muutakin pappeista
Puhut pahoja sanoja,
Myrky hambaitas hivoksit
Ikeniäs irvistelet,
Saarnastakin soimaelet,
Kyllä kaappua hyväilet
Mullikkaasta muistuttelet
Muutta etten mainitsisi.
Pidä sinä pitkä saarna
Pidä pitkä ja suloinen.
Jos on otsassas älyä,
Toinda toiselle tarita
Ettes unehen upota
Laske wäkiä levolle.
Pahoin peljättäp' olisi
Ettei alla ensimäisen
Ikävästä ihmisille
Torku tarjoksi tuliisi.
Jopa joksikin nukutti
Haikiasti haukotteli,
Varsin vaipunut olisin,
Koska katselin puheitas
Luin Lasten kasvatuksest,
Ellen tappuroit tavannut,
Joihin tartuin ja takistuin
Noita suorin ja selitin,
Silmät selkeemään rupeisiit.
Viimein (!) päästyän peräti
Pistin tappurat tulellen
Torkun humahus hävitti,
Silmät selkeni unesta.
Jospa ottaisit opiksi
Saarnan lyhvengin sanaiset;
Myrky mjelestäs meniisi
Sydämestäs häjy hengi,
Etkä soimaisi enembi
Kjelell' kärmehen kiduttais
Ilman syytä ihmisiä.
Mitäs mullikkaast muriset?
Mullikas on mjehen muona
Pandu palkaksi Papille
Perheen Haldiain perästä.
Mullikasta mjeli tekis
Saada kyllä Sihtjeringin,
Vaikka harvoin vasikkakin
Hänell' teuraaksi tuleepi.
Oikein on tämä asia,
Pala suuri suun repiipi
Pian pjeneltä pedolta.
Älvös suotta soimaele
Panetuksilla pureksi
Koko Säätyä kovasti;
Itse ihmisten Isältä
Sääty sanans saattajaksi
Ihmisyydelle iloksi;
Vielä siitte vahvistettu.
Myöskin Riikin Ruhtinaita
Kautta Lakien lujasti
Kautta käskyn kaunehimman:
Muutoin taitaisi tavata
Paitsi häpiät häjyä,
Raukka päälles rangaistuskin,
Viha Herran Hallitsian.
Älä leukojas levitä
Pahat paljasta ikenes,
Kisko pilkahan kitaasi,
Ettes heikkoa herätä
Pahuutehen paisuttaisi,
Huonot veljesi vihoita,
Saattais sanan kuulioille
Paljon luuloja pahoja,
Väärät luulot, villitykset
Opistakin oikiasta.
Laske leukasi levolle
Hampaat höllitä häjyimmät
Päästä Herra Hengellinen
Kateutta on jo kyllä
Maassa määrätä monella
Pappeistakin aivan paljon.
Sama kalvaava kateus
Ombi sinungin sisässäs,
Koskas näitä kirjoittelet
Lanttaat läkkiäs loputa
Veden vuodatat tavalla
Härskyt peräti hävytä.
»Hyvä toista on torua,
Paha panna itsiänsä»,
Sen nyt sinusta näemme,
Paljon Pappeja paneksit
Panettelet pahan suopa,
Vjelä muitakin muriset
Virkamjehiä mitata,
Kaikki haudan kaivajatkin
Saavat kiukkuas kokea;
Mutta Sihtjerin sinänsä
Jätät järin koskemata.
Kyllä haapun tarvitsisi
Sihtjerikin selkänänsä,
Jolla haisevan häpiän
Silloin peittäisi poloinen,
Koska tuhman talonpojan
Joll' on taskussa jotakin
Vejvihinsä vjetteleepi;
Johon peittäisi peräti
Suden kidan kelvottoman,
Joka aina ahnehtiipi
Saada salista (!) sisäänsä.
Ja on Sihtjerill' sopiva,
Peittäis hambahat peräti
Vahvast vatsahan vetävät.

Vjelä sanaisen sanoisin
Ehkä parikin puhuisin
Jos ej juttuni jaloksi
Vejsun pitkäksi venyisi,
Ja niin mainittais minusta
Mitä soimataan sinusta:
Ett' on pitkäldä puhetta
Raipan kaltaiset runotkin,
Mutta meiningit vähäisen.
Tapahtukoon kungin tahto.
Kyllä sinä selkiästi
Ruotsin kjelellä kehoitat,
Että pitää pännä mjehen
Joka laskeepi lukuja
Taikka lauluja latoopi,
Joko neuvoa jotakin,
Joko johdattaa hyvähän
Taikka huvittaa hyvästi
Ilman virhetä iloittaa,
Taikka molemmat tarita.
Tosin sinä myös tätäkin
Tolsinansa toimittelet
Toimellisella tavalla:
Mutta mikäs mjelessäsi?
Mikä silloin meiningisi?
Mikä päässäsi poloinen,
Koskas Kestikin kehoitat
Juoma Lauluja latelet?
Kuhun tuhmia talutat?
Kuhun heikkoja kuletat?
Tunne ensin tarkemmasti
Kansa kulle kirjoittelet.
Kyll' on Suomessa kyliä
Pitäitä sangen paljon,
Joissa miehet joukottaisin
Ynnä pöydän ymbärillä
Istuuvat ilolla mjelin
Pöydän äärtä paineleevat
Kyynysvarsilla vakaasti,
Putelita palveleevat
Kapan kunnias pitäävät;
Joksikin jo olven juovat
Vjelä viinankin vetäävät
Nahkallansa narrin palat,
Pyllistäävät suuren pullin
Kohden kattoa kumoohon,
Kortelingin kumaiseevat
Aivan ahnaahan kitaahan,
Pulputtaatpa putelista
Kulkuhunskin kohdastansa,
Njelaiseevat norri kupin
Nappiansa nuoleskellen,
Paikoin punsinkin paneevat
Vatsahansa mjehet vahvat.
Piippu pjeni hambahissa,
Josta sauvua sysäävät
Karvahinta, katkerinta,
Puhaltaavat paksun pilven.
Posket joteskin punaiset,
Punaiset ja pullollansa,
Viinan karvaiset vihannat:
Tupakasta vahva tuppu
Häijy pallo hambahalla
Myrky-lehdeistä mädistä
Saksan vesiset vedestä,
Joita jauhaavat halulla,
Märehtiivat, mökeltäävät,
Että kuola konnain suusta
Vesi ruskia valuupi.
Nenä nuuskalla noettu
Sian siivo sjeramissa,
Räsähtelee räkä reijät,
Joita korjaavat kädellä
Pyhkäiseevät peukaloonsa
Hihan suuhun hivuttaavat,
Housut, helmat saastuttaavat.
Silmät pjenet sihkurassa,
Veren karvaiset, vesiset,
Huulet höpisee jalosti
Äändä kantaavat kovasti.
Vjelä vejsungin repäisee
Rölähyttää raskas rinda.
Jopa kortitkin kovasti
Paikoin pöytähän läjähtää,
Kortit viinasta vetelät
Ohran ljemestä lihavat
Tupakalla tuhratuna.
Tekeevät siit' toisinansa
Tappelungin taidottomat,
Että jyskinä, jytinä,
Kauvas kuuluupi kumina,
Äänen möyke ja älinä.
Tapa hyvä tappelussa
Lyöpi kuka kerkiääpi
Eikä vuoroa eroita.
Nyrkit niskahan lusahtaa
Kyllä korvillen kajahtaa,
Kannuustaavat kanta päillä
Kintut rikki kumpaneilta.
Piiput seinihin sirisee,
Ruki ruskaavat jaloissa
Poudat heiluuvat hädässä
Penkit paukaavat pakossa
Kovin keikkuuvat kapatkin.
Putelit ja pulli parat
Saavat lopun surkehimman;
Juoma juokseepi kapasta
Laviasti lainehtiipi
Viina virtaapi sekaahan,
Että kortitkin koriast
Pöydällä siit' purjehtiivat.
Muoto muuttumaan rupeepi
Kasvo käändyy kalveheksi
Nenää valkiaks vetääpi.
Monet viinasta väsyneet
Oluesta onduvana
Sekä rauvenneet sodasta
Painuuvat siit' pöydän ala
Lopuks lijalle menolle.
Tuonne syökseevät sisunsa
Olven ulos oksentaavat
Viinan koirille kokoovat.
Saavat saappahat osansa
Kauhtanatkin kauniit merkit
Pöksyt parahan tavaran.
Tuolta hiljangin heräävät
Tuolta viimein vilpastuuvat
Ylös kömpiä kokeevat
Mjehet pohmeloll' pahalla
Taudill' tehdyllä kovalla,
Miehet hyvin merkitytkin
Kauniit katsella peräti.
Paitsi kauhtanan koreutt'
Millä mustelma nenässä
Nocka nosnut korkialle,
Kulla kallo paljahana
Hiukset revityt hitollen,
Millä otsassa omena
Kulla kuhmu kulman päällä,
Millä huulikin halaistu
Kulta hammas kolistettu,
Millä silmäkin sininen
Kulta kasvot raamittuna.
Näitä tapahtuu todella
Suomen mjestenkin seassa.
Pitäävät näin pitkät kestit
Kapakoiskin kaiket päivät,
Ratki räyhäävät rajusti
Juoma penkissä pelaten,
Kuluttaavat kukkaronsa
Ajan aivan tarkiangin,
Pöksyt pantiksi paneevat
Kosk' on tuhlattu tavara.
Mitä mjehist' muistuttelen?
Monen pojatkin poloiset
Korvat vjelä kostiana,
Maitosuiksi mainittavat,
Kyll' jo kauniisti osaavat
Panna leuvan parrattoman
Kenohon ja keikallensa
Ottaa ryypyt oivalliset
Pullin pohjat paljastella,
Kyllä konnat kuola leuvat
Viinalla jo viruttaavat
Maito-hambahans halulla,
Viinan kulkuhuns valaavat
Veden vertana pitäävät,
Oppineet on olven juojat.
Ej siis tarvitse enembi
Kirjoitella Kesti Laului
Juoma Lauluja latoa,
Pyytää pahuutta enätä
Juopumukseen johdatella.
Kyllä mjehet meidän maassa
Juoma konstin jo osaavat
Ilman vejsun vjetellystä
Kirjan pahan kehoitusta,
Joka pahan pahemmaksi
Tuhman tekee turmelluksi.
Vjelä veikkonen kysyisin,
Kuingas kokonans unohdat
Säännöt suuren Hallitsian?
Käsky käypi korkialta
Esivallalta varoitus
Vastoin juopumust vakaasti;
Käsky pappejen kätehen,
Että estellä visusti
Tätä ilkiät eloa.
Sinä toista toimittelet
Painetuilla paperillas,
Joilla juuri julkisesti
Kestin pitoihin kehoitat
Vjetät viinahan vasetin
Juopumukseen johdattelet.
Vastoin vahvoja Lakeja
Säännön selkeitä sanoja.
Kuingas rohkenet ruveta
Näitä vastusta vapaasti?—

Mitäs luulet mjesi parka?
Onkos oikenin asia
Sekin tehtynä sinulda,
Vähitellen, vähätellen
Levitellä oudot opit
Edestuoda erhetykset
Suomen mjesten sydämmihin?
Pidät järjen parembana
Ilmoituksia isoja,
Pyydät helvetin hävittää,
Ottaa pojes perkeleengin.
Tulla töillä Taivahaasen.
Kuingas Raamatun kukistat,
Sanan selkiän sokaiset
Jutut jaloimman Jumalan
Itse Herran Ilmoitukset?
Vjelä syitä selviäkin
Joita Järki johdattaapi
Voidaan vastahas vedellä.
Kuhun järki kuljettaapi
Ilman Herran Ilmoitusta?
Opin peräti pimiän
Tjedon Luojasta lokaisen,
Uskon uudesta elosta
Sangen heikon, häälyväisen,
Kehnot hyvään kehoitukset
Lopen huonon lohdutuksen
Kovan kuolemaa käsissä
Järki saattaapi sinulle
Paitsi Juttuja Jumalan.
Tähän todistus totinen
Ovat vanhat viisahimmat
Kansat kaikkein kuuluisammat;
Vanhat vahvat Ruomalaiset
Kerkiätkin Krekiläiset
Että Egyptin eläjät.
Ota helvetti häjyltä
Kjellä perkele peräti—
Etten petoksest' puhuisi
Engä suuresta surusta,
Vaivastakaan vaikiasta,
Johon joutuupi jokainen
Viimein tuolla tuonelassa,
Joka juttuhis, Juteini,
Suostuu, niitä seuraileepi—
Kuingas tahdot tuhman kansan
Estää pojes pahuudesta
Turmelluksesta takaisin?
Ej vjel pimeys peräti
Ole hajonnut, hävinnyt,
Ej vjel' valkeuus valaisnut,
Loistanut kyll' lämbymästi,
Että tavat toimelliset
Paitsi muuta pakotusta
Kautta oman kauneuudens,
Tähden toimens ja hyvyydens
Suomalaisten sydämmissä
Aina saisivat siansa.
Jos sä helvetin hävität,
Pidät narunna pirungin;
Kussas palka on pahalle
Makso mjehelle häjylle,
Joka estetä eläissä
Paljon veljijäns vihaapi
Retket riivattuin kuleksii,
Istuu pilkaitten parissa,
Pitää pettäjät hyvinä
Pettää itsekkin ilolla,
Seuraa halujans häjyjä,
Synnis suruta makaapi,
Joist' ej erkane elossa
Joit' ej kadu kuolessakaan?
Pitääks vaivoista vapaaksi
Piinast' pääsemän peräti?
Kussa hurskaus on Herran.
Totuus Tuomarin totisen?—
Päästä töillä Taivahasen
Anna autuuden perustus
Olla hyvän omatunnon,
Kuhun joutuu kurja mjesi,
Jok' on eksyksiin erennyt
Pojes totuuden poluilta
Haihtunut on harhateille?
Mistä toivo on tuleva,
Kusta löytänee lepoa?
Eli pitääkös poloisen,
Ett' on tundo tahrattuna,
Ensin epäilys elossa,
Sitten peljästys pimiä
Osa kuolessa oleman?
Eli kussas kurjan luulet
Saavan viimeingin siansa?
Pitääks loppuman peräti,
Vaikka retkensä vihaapi
Kauhistuupi käytöstänsä
Vaikka andeeksi anoopi,
Vaikk' on palainnut pahasta?
Kussa kärsimys Karitsan?
Kussa armo Armahtajan,
Armo Autuaks tekiän?—
Jos et peljänne pirua
Etkä huoli helvetistä,
Jos et peljänne pahuutta,
Tuimaa Lakien totuutta
Raskahasta rangaistusta,
Joka seuraapi jokaista,
Joka julki johdattaapi
Kansan tuhman kuljettaapi
Haihduttaapi harha teille
Oppiin väärähän vetääpi;
Kuingas tundos tahraelet,
Saatat sydämmes suruuhun,
Levon karkotat kotoas
Että eksynnein tygöä,
Joita kirjoillas, Juteini
Poika parka, pahendanut?
Vjelä kertojen kysynen:
Kuingas tundos tahraelet,
Joka viimeingin vihassa
Sulle soimaapi surulla,
Sinun sisukses repiipi,
Ettäs kansaa eksyttänyt,
Olet ottanut käsistä
Parhaan autuuden avaimen
Mjehen monenkin mukoman
Olet turmellut todella?—
Jos on pännälläs pituutta
Kyllä kynäsi terävä
Jos sen annat juoksennella
Päällä paperin pelata;
Jos on tölkis täytetynnä
Mustalla muillengin asti,
Jos on syyhy sormissasi,
Taikka kutku kukkarossa,
Jos on halu huudetuksi
Tulla kyllä kuuluisaksi
Kyllä saada kunniata;
Kirjoittele kaunihisti,
Toru turhia tapoja
Pane pahoja tekoja,
Jotka kansassa jotengin
Ovat ottaneet asunnon.
Naura nurjalle menolle
Näytä hambahas häjylle
Ilkivallalle ikenes
Pilkka kirves pahuudelle;
Anna oppi oivallinen,
Neuvo, nuhtele välistä.
Paikka paras on sinulla
Räntin vjeressä valittu,
Panna paperill' kokohon
Opit ojentaa paremmat,
Tjedot tarita hyvätkin.
Käännä kirjoja hyviä,
Joita kansa käsittääpi
Suomen kjelelle sovita.
Anna suomeksi Aviisi,
Jolla saattaisit sanomit'
Että tjetoja enemmin
Suomen mjehille monia,
Sanomita muilta mailta,
Että omasta ololta.
Kyllä kartuisi kalua,
Ainehita aivan paljon
Mjehelt' muultakin monelta
Lehden täytöksi leveimmän.
Olispa myös ottaita,
Löytyis lukioit' lujasti
Suuren Suomen maan kylissä.
Hyvä hyödytys perässä
Olispa teollas tällä.
Monet tjedot tarpeelliset,
Neuvot, opit, ojennukset
Tuliis kansalle tutuiksi,
Valo koittaisi väkevä.
Vaikkas olet virren sepäks
Runonjekaksi ruvennut,
Älä turhia taritse,
Joist' ej ensingään etua,
Niinkuin nimeltä tämäkin:
Saatat armejat sanoista
Kutsut mynstrinkiin kokohon.
Mitkä selkähän sovitat.
Määräät mjehiksi hevoisten
Kutka jalkaisin kuletat.
Ylös Nominat ylennät
Annat Komannon käsiihin
Ronominat reserviksi
Varamjehiksi varustat,
Verboiss herroja herätät.
Nauru estääpi enemmin
Näitä mainimast nimeldä.
Kulle hyväksi kulutus
Läkin tuhlaus tämäkin?
Vjelä puuttuupi vähäisen
Sanais joukosta jotakin:
Kersantit ja Keppi mjehet,
Välskäärit ja väntrikitkin,
Vaanuin kantajat vakavat,
Rumpuin pjeksäjät rutevat,
Pillein soittajat soriat
Muonan mukomat vetäjät.
Älä älytä ärise,
Luvattomia lorise,
Virkamjehetkin vihoita.
Joita vastaan vanhuudesta,
Vaikka vjelä virhettömät,
Kansall' ovat kurjat luulot
Epäilykset, epäuskot.
Pidä suusi pjenembänä
Kyllä kynääsi kurita,
Puhu, poikanen, puheita
Joitas vastaavas varonet.
Ota itsehes opetus
Jotas toisille tukitset,
Lahjas lahjoitan takaisin;
Syldä seitsemän totuutta
Joka valheen valajalle.
Kasvaispa kirjoja maahan
Sattuisipa sangen paljon,
Jos sais kaikki kirjoitella,
Jos sais kaikkia sanoa,
Mitä sylki suuhun tuopi
Vesi kjelelle vetääpi.

Paljon sinulla sanoja
Monet myöskin puheen parret,
Aineet tutkia tarittu
Kokonaiset kappaleetkin,
Joit' ej tutki tuhma mjesi,
Tunne selvä Suomalainen
Yksinkertainen käsitä,
Vaikkas vjelä vaskessakin
Ulosantaisit asian;
Kysyy kohta kumpaniita
Vaikka ilman vastausta
Esimerkiksi sanottu:
Mikä toipa muisto Patsas
Kirjan muotoinen mukoma?
Kuka raamu Kivipiirros?
Kuka Pappi Pää Rovasti?
Mitä Pila merkinneepi,
Taikka Tappurat elämän?
Ketä Kehto koskenneepi?
Kuinga Kirjat painettanee? ¦
Sinä painatat paperis
Paremmat ja pahematkin
Paitsi perään katsomusta,
Paitsi pjenintään luvata
Sedervallerill' vapaasti;
Minä pöksyt painattelen
Housu vaatteet ja hamehet,
Painattelen kangas pankat
Liina vyhdit, villa langat,
Painatan myös puumulliset
Painajan väri padassa.
Räntti runot ränttäileepi
Sitä varten valmistetut.—

Jo nyt lauluni lopetan,
Toimen neuvolla torani,
Armas Herra, Herr Juteini,
Runonjekka rohkiambi,
Lauluin kuuluisa latoja
Ota ojennus hyväksi
Otolliseksi opetus.
Jos on mjelestäs jotakin
Kovan kaltaisest' sanottu:
Totuus kynääni kuletti
Saattoi suuhuni sanoja
Joihin juttus joutavimmat
Mjelen murheella vetiivät,
Paniit kuria perähän
Luokse löylyä lisäisiit.
Etpä siivosti sinäkään
Ole punninut puheitas
Edes vääryyttä vetäissäs.