VIII. Niinkuin edellä näkyy, on Birkman toisintoonsa liittänyt seuraavan suorasanaisen »lisäyksen» ja »Ucko Noal» runon:
Joka päivä istut sinä ojkeudessa ja kirjoitelet Lain duomioita sinä siis mahdat tjetä, toivoisin minä, mitä se Laki jongan jälken Suomenmaa nyt hallitan sisälläns pitäpi. Sinä mahdat tjetä mitä se määrä nijlle jotka julkisesti yxinkertaiselle kansalle julistavat oppia jotka ovat vastoin Pyhän Raamatun selkeitä todistuxia ja meidän maassa perustettua Uskoa, Mahdat tjetä mitä niillä on odotettava, jotka perustamattomilla ja häpemättömillä soimauxilla pytävät häväistä sitä säätyä joka korkeimman Esivallan asetuxen jälken ja Hänen suojeluxensa alla Saarna ja opetta meidän pyhän Christillisen uskon totuxia, mahdat myös ymärtä mikä edesvastaus niillen edesseisopi, jotka julkisilla kirjoituxilla ylöskehoittavat kansaa juopumuxen juuri silla ajalla koska Juhlina julkisesti julistetsn meidän armollisimman Kejsarimme Isällisiä varoituxia juopumusta vastaan, joka on yltymäisillänsa, ja koska Hänen Maiiestetinsä oman käskyn jälken opetus Viralle vahvasti vaaditan, neuvolla, opetuxilla ja omalla elämän esimerkillä, tätä ilkeyttä vastan seisoman. Näitä tjetäissäs, Lacka jo oman ajallisen Rauhallisudes tähden, edesvastaustas enendämästä. Alaspaina tykönäs turha kunnian pyyndö ja häjy kateus. Se edellinen on jo vjedellyt monda, kunniata, vahingollistein oppein ja muiden soimausten kautta etsimän. Ej tunnu hyvä ystävä sinun pännäs niin leikatuxi, että se sinulle suurta kunniata tuotais, lijatengin Runoilla, mitä protocolleilla tehne? sitä en mahda tjetä. Se jälellinen taas, nimittäin kateus, ej vähenä toisen etuja vaan enendä oman sisällisen vajvan. Älä sijs viisastele turhilla puheilla Pyhän Raamatun todistuxia vastan. Älä ryvettele muiden kunniata perustamattomilla soimauxilla: älä myös yllyttele yxinkertaisia pahuteen. Joka tahto hyviä päiviä nähdä, hän hillitkön kjelens sanoo yxi pyhä kirjoittaja. Tämä vaaroitus taidetan tähän tilaan sovitetta, sillä muutoxella, hän hillitkön sormens ja pännäns. Ja jäkät hyvästi nyt! hyvästi jääkät hyvä Herra Herr Siihteri!
Ucko Noal, Ucko Noal
oli mjehen mjel
Kuin hän läxi arkist
istutti hän tärkist
Viina puita, viina puita
joita kasva vjel.
Noak sousi, Noak sousi
ulos arkistans
Teki viina leilin
Näköisen kuin keilin
juodaxensa, juodexensa
maalle pästyäns.
Noak arwais, Noak arwais
että ihminen
Monest janostupi
niin että hän juopi
paljast viina, paljast viina
pienen tuopisen.
Ucko Noak, Ucko Noak
asiansa tjes
Hän joi pito paikois
Eikä vjettäin ajkans
turhil puheil, turhil puheil
niinkuin moni mjes.
Eucko Noan, Eucko Noan
kiitettävä työs,
Hän soi mjehens juowan
Ajoi poiat tuoman
toista viina, toista viina
monaist läpi yön.
Ei hän sanon, ei hän sanon
Ucko pane pois
jo tuo viina leilis,
ei van näytti peilis
kuinga kaunist, kuinga kaunist
ukon kasvot loist.
Noak oli, Noak oli
Perukitoin mjes
Pujo parta Ucko
punainen kuin kucko
joi hän aina, joi hän aina
pohjan joka tjes.
Siilon sopi, silloin sopi
elä Mailmas
Silloin oli otta
vähintäkin oltta,
ejkä janost, ejkä janost
tjetty koko maas.