Jacob Judén
Studerande vid Kejserl:
Universitetet i Åbo.
Hovirätille ja Yli-Oikeuxille yhteisesti, kuinga käytettämän pitää,
koska soimausanoja Kuningaallista Majestetiä ja Hallitusta kohtaan
ilme annetaan. Sinä 25 päivänä Syyskuussa 1777.
Gustas etc: Sitte kuin Me Hallituxen vastaanotimme, on jo monda kertaa Oikeuxilda tutkinnoita ja tuomioita niiden ihmisten ylitse Meille ilmoitettu, joidenga päälle pahendavaisten soimausten ja siivottomain puheitten tähden Meitä ja Hallitusta kohtaan on tullut kannetuixi. Jos Me olemme yhdeldä puolen näitä asioita tutkittaisa mielisuosioxemme havainneet enemmän mielen malttamattomuutta kuin pahaa sisua, usiasti yxinäisen kateuden, mutta aina taitamattomuuden elli tyhmyyden niisä ilme annetuisa soimauxisa; niin on se jällensä toiselda puolen aina ollut meille mielikarvaudexi, havaita senkallaisten soimausten kanssa niin angarasti menetetyxi, yxinkertaiset alamaiset rasittavaisiin vangihuoneisiin sisälle suljetuixi ja pitkälle sen Oikeuden-käymisen alla niin köyhtyneixi, että koska he kerran Meidän Armomme kautta tulevat Lain rangaistuxesta vapautetuixi, on heidän kunniansa, omaisuudensa ja terveydensä kadotus ollut kuitengin usiasti heidän rangaistuxensa; Tätä liikuttavaisesti tutkiesamme, emme ole Me taineet myöskään unhottaa, kuinga vihasa ja kiukusa taitaan senkallaisten rikosten tähden vähimmästäkin syystä päälle kannattaa, sanan ja meiningin väärän selityksen, vääräin todistusten ja muiden ilkiäin neuvojen kautta vahvistettaa, myöskin niinmuodoin syyttömän vihamiehen päälle, kiivauden muodon-alla Hallituxen puolesta, tuomio langetettaa: ja viimexi kuinga Tuomarit, jotka vähemmän tundevat Meidän luondomme, kuin he ovat kiindiät Lain sanasa ja alamaisellisesa nöyryydesä, luulevat Meidän suosiomme ja heidän velvollisuudensa angaruuden kautta asian tutkimisesa ja valvomisesa parhain täytetyixi.
Se on armeliaisuuden ja oikeuden kautta kuin Me toivomme tehdä uskollisten Alamaistemme sydämet Meille rakkaixi ja Asetustemme vaikutuxen kautta vakuuttaa heitä sekä niiden hyödyllisyydestä että Meidän väsymättömästä huolen pidostamme yhteisestä hyvästä.
Wäkivalda ja kosto ei ole koskaan ne välikappaleet, joilla Me sen hallituxen varustamme, jonga Me itse vapaudella ja vaarattomuudella perustaneet olemme; ja koska Me sillä omantunnon rauhalla kuin senkallaista päälletarkoitusta seuraa, annamme Meidän toimituxemme sen korkeimman Tuomarin tutkinnon ale, emme pahoita Me mieldämme vieteldyjen ja taitamattomain alamaisten soimausten ja kiittämättömyyden tähden.
Me olemme sentähden havainneet Hallituxemme kanssa yhteensopimattomaxi, otta nimitettyjen rikosten ilme andamisista niin tarkkaa vaaria kuin tähän asti; ja koska Me Itse parhain taidamme tutkia, kuinga tarkasti niistä pitää vaari otettaman, niin olemme Me myös Armosa päättäneet, että niin pian kuin jokuu senkallainen rikos josakin Oikeudesa ilme annetaan, pitää Tuomarin, paitsi vähindäkän viivytystä, jutun Justitiä-Revisionille tiedoxi andaman, misä rikos löytyy ja kuka sen ilme andanut on; jonga jälkeen Me myös kohta tahdomme Armosa tietä andaa, kuinga niiden läsnäolevaisten asiain laadun jälkeen asia kokonansa unhotuxeen jätetään taikka sitä vielä tutkitaan; ja Me teemme sen tämän kautta Teille Armosa tiettäväxi, sillä käskyllä, että Te niille Teidän allanne olevaisille Oikeuxille seu myös ilmoitatte. Me käskemme etc: Ösversatt as Judén.
KEISARILLE.
(Fragment as ett längre Stycke kalladt: Suomalainen.]
Pari vuott' on vietettynä sitte kuin sota suruinen meitä peljätti pahasti. Ruoisin valda vaipui meildä, vanha varjelus pakeni. Kauhistus povessa kungin, aivan musta epätieto onnestamme elämässä malas' kaikki kauheimmaxi. Vaara kulki vaunuillansa pitkin pohjan mandereita, sekä uhkas' että piexi vitsallansa verisellä. Ilo katos' kaikki meildä isätöinnä ollessamme. ——Mutta vielä vaarassakin, ah! ah! armas Isänmaja! löytyi lohdutus sinulle, oli onni orvollakin. Viellä päivät valkenivat syngiästä sumustansa, koska rauha rakettihin, koska korkein Keisarista tuli Itse lsäxemme, Suomen Suurex' Ruhtinaaxi, jok' on Suomessa sijinnyt, kasvanut kotokylässä— Kaupungissa kuulusassa Suomen lahden liepehellä. Terve kallis Kaitsiamme— terve tulduas' tykömme! Hyvin me havaitsemme sinun vahvan viisaudesi, joka tunnet tarpehemme— hyvin me jo havaitsemme hyvänsuovan sydämmesi, joka kaikki kaunistaapi ltsevaldiaan viraassa kaikkein onnen kandajana. ——Mutta mitä on hyvyyttä korkeimmasta kunniasta? vaivat ovat sangen suuret arvon kanssa yhdistetyt; työ on raskas, rasittava tämän viraan valvojalla. Kuuliaisuus kiitollinen, tahto, toimi uskollinen joka poikamme povessa huojendakoot helpommaxi kovan kuorman Haldiamme. Olkoon ilo omantundos', muistos' meidän mielessämme, rakkauskin rinnoissamme panttina myös palkastasi. Suomen vahva Suojelia! itse Isä valistuxen! orjain Ostaja vapaaxi! joka olet saanut ohjat— ohjat onnemme käteesi ole leskein Lohduttaja, ole Isä orpolasten, ole turva turvattoman! Saata Suomi siunatuxi, Ihanax' ilon majaxi! Suomen lapset siunailevat sitte suuria tekojas', lausuvat lastengin lapset viisaita neuvojas' viellä— viellä illalla ikäsi, koska kaatuu kallis pääsi vanhuudesta vapiseva koska kaatuu kallis pääsi, heldyvät hopiahiuxes' ——kuitengin pysyköön pojes kauvan tämä karvas hetki! vietä ikääsi ilolla, jossa on nyt joukon toivo, onni kansan olevaisen, vapaus vasta tulevan! vietä ehtoota elämäs' maassa varsin monda vuotta turvana monen tuhannen! Elä jälkeen elämäskin Suomalaisten sydämmissä!