Jos se nuori Joukavainen
—Lausui Laulujen Isäntä—
Muinen murisi minulle
Pyysi pulkailla pahasti
Tahtoi taistella halulla
Kansanikin kilvoitella
Vanhaa mjestä vastustella;
Vaikka minä mjelestäni
Koska Lauluja latelin
Aina asjoja valitsin
Sanojakin sovittelin,
Engä piikkiä pidellyt
Engä jousta jännittänyt
Engä ensinkään kävellyt
Neljäjalkaisten jälillä
Virkaa pyytänyt pedoilta
Valpahilta vartioilta,
Engä syytä soimaellut
Ketään puheilla pahoilla,
Annoin kaikkein kaunihisti
Ratki rauhassa asua:—
Koska kuitengin minulle
Yhtähyvin ylpiältä
Tätä toisinans tapahtui;
Mitäs sinä siit muriset
Valitat niin vaikiasti,
Jos nyt nuoret Joukavaiset
Mjehet mjelestäns viata
Syystä tarttuuvat sinuuhun
Koiran ruoskahan rupeevat
Pojes pääldänsä hosuuvat
Pedon pahan nukuttavan,
Alas arvopatsahalta
Pahan juonisen paueevat
Johon järin huokiasti
Pääsnyt mjekkonen piangin
Kyllä kiiruusti kipunnut
Olis vaivalla vähällä;
Josta juttujans jakaisi
Pahat juonensa julistais,
Soimaais suulla rohkialla
Huutais häjyllä tavalla?
Otat oudoksi kovingin
Asian aivan luonnollisen
Seurat selvät Suomessakin:
Joka mjekalla mehuupi,
Saman saapi vastahansa,
Joka piikillä pelaapi
Piikki pistetään eteehen.
Pane mjelehes paremmin
Tämä tarkia asia
Älä kovin koirittele
Kelpo mjestä kelläele,
Ohhottele, hohhottele
Kateuudesta kovasta,
Koska kovilla puheillas
Juonikkahilla jutuillas
Kovan vastahas vetänyt
Olet syystä oikiasta,
Joka sotiipi samoilla
Ajaa päälliänsä aseilla
Joilla kohden karkaelet.
Mitä kateuus kaluupi
Mitä muuta murhehtiipi,
Ellei etuja hyviä
Korkiata kunniata,
Konstiakin kuuluisata
Muita lahjoja monia,
Joita jollenkin, jotenkin
Lykky lykännyt osaksi?
Tästä lähteepi totinen
Seuraavainen selvä päätös:
Missä ej mitäkän näistä
Löydy lahjoista hyvistä
Siintä Kateuus katoopi.
Nyt on sinulda sanottu
Suulla omalla surulla,
Että onnes omaisuudes
Suomen kjeltä kartuttaaxes
Olet uhrannut uroosti;
Eipä kauppakaan kovinkaan
Painettujen paperien
Kulu kulkevan jalosti.
Kadonneet siis ovat kaikki
Tästä kynnet kateuuden.
Eikä kuulu kunniata
Suurta tulevan teoistas.
Harvoinpa se horjahtaapi
Palkaks kirjoille pahoille.
Ainoastansa aviisin
Tyhjän lehden täytökseksi
Kerran kirjojas nimeldä
Nimitettiin, poika parka;
Aine aivan kehnokainen
Kärsimätöin koskemista
Järin jätetty sinänsä
Kokonansa koskemata.
Kadonneet siis ovat kaikki
Tästä kynnet kateuuden.
Saman konstistas sanonen
Laulujes latomisesta
Jonga yksinäs ylennät
Aivan korkiaks korootat.
Se nyt selvästi näkyypi
Sinun suuresta surustas
Huudostaskin huikiasta
Vaikiasta valituksest'
Kateuttakin kovinta.
Luulet kaiken luonnon lahjan
Sinun saanehes osakses
Jota kuitengin jotengin
Vähän veisuisas näkyypi.
Luulet lopetin vähäisen
Maassa mjehiä olevan
Jotka verrakses vetäisit.
Juuri jutuistas näemme,
Ettäs ylpiä, ylennät
Itses ilman perustusta
Myöskin rinnalle minungin.
Toi on tarjonna poille,
Jotka rohkeevat ruveta
Vanhoillengin vastukseksi.
—Tässä vanha virren Seppä
Näytti nyrkkiä kovinta
Polki jalkaansa jalointa.
Pahin kaikista pedoista,
—Puhui vanha halli parta—
Salan puriat pahempi
Kaukaa haukkujat häjymbi
Ombi tuulen tavoittaja
Villi, kelvotoin, kamala.
Joka syytä, syyttömästi
Haukahtelee, houkahtelee,
Päälle karkaapi piangin
Tuttuakin tavoittaapi,
Vaikka täytyypi väkisen
Mjestä kovaa kohdatessa
Varustettua vavalla
Häjymmängin hämmästyä
Kohta syrjätä sivuuhun
Ääri puoleen älinällä.
Niinkuin muutamat nykyiset
Runonjekat rumemmat
Itse mjelestäns ihanat,
Mitä suustansa sanoovat
Leuvoistansa laseksiivat
Siihen suostuman pitäisi
Sitä siunaaman ilolla
Koko maakunnan majoissa.
Koska nyt kokonans toisin
Näille toisinans tapahtuu
Koska joitakin jotakin
Vastoin veisujans sanotaan;
Puheet mjelestäns paraatkin
Sukkelatkin laulun sanat
Vitkelätkin lakin viirut
Jokuu selvä Suomalainen
Siksi selvästi sanoopi
Kuin ne kokonans ovatkin,
Kateuuden karvaat jutut
Pahan juoniset pärinät
Pilka sanatkin pahimmat
Vjetellykset vjekkahimmat
Vaikka kohta vaan kynällä
Ombi ratoksi omaksi
Muistohon paperiin pannut:—
—Koska nyt nämät näkeepi,
Saapi korvihins kehuja;
Kohta ylpiä kamoopi
Hämmästyypi huono hengi
Sangen heicko säikähtääpi;
Kohta harmissa kerääpi
Mitä suingin saada voipi
Murhe mjelensä iloksi;
Kohta aineensa kynääpi
Panee paperill' sanansa
Mitä tuska tuotteleepi
Mitä mjelehen herääpi
Hämmästynyt houraileepi
Niitä, näitäkin vetääpi
Syytä kaiken karvallista:
—Suotta nuorna soittaneensa—
Ikään kuin iälle sille
Kaikki sallituks sopiisi,
Eikä enää vanhembana
Niitä tarvitsiis nurista;
—Pilkkaa Raamatun pyhimmän ¦¦
Työläästi totuttu tapa
Pojes pannuksi tuleepi;
Lausuu kjeli lakkariksi
Nimittämätä nimensä.
Joka juttuns, jaarituksens
Panetuksensa pahimmat
Morkkaa loppuhun lopetin
Juurta myöden juurittaapi
Valheen valheeksi sanoopi.
Kumpi syyssä suuremmassa,
Joka päälle pöyhähtääpi
Vainko vastahan hotia?
Joka kellätä kovasti
Ensin alkaapi asian
Vainko vastahan sanoja?
Voispa nimittää nimensä
Paitsi pelvota, hävytä
Jälki puheenkin peräähän
Kova vastahas kokia,
Jos se tyhmien tavalla
Tahtois tulla kuuluisaksi
Turhan kauttakin tutuksi.
Voispa vastata sanansa
Näyttää todeksi toransa.
—Vjelä siivota sanoopi
Laulaneensa luulon tähden
Kirjoittaneensa todella
Epäluulon estehexi—
Mitä luuloja lopetin
Ombi antanut opiksi,
Sepä selvästi näkyypi
Kirjoistansa kehutuista,
Valituista veisuistansa.
—Kehtaa kehua, sanoa,
Arvon saavan Sioninkin
Vaikka varsinkin kovasti
Panee kirjoissans pahoissa
Sättii sättimättömätkin.—
Koska saanut on kokoohon
Näitä juttuja näpeitä
Puhdistuksia paraita,
Kohta juokseepi kovasti
Kiivahalla kiirehellä
Rientää ränttihin ilolla
Sedervallerill' visusti,
Painattaa taas paperinsa
Kirjoitukselle tutulle
Jälkipuheelle järingin
Sortamiseksi somaksi;
Jolla tyhmällä teolla
Näyttääpi närkästyneensä.
Varsin syttynens vihankin.
Tässä vihansa väessä
Panee pakkoans minulle
Suiskii tuskassans kovasti
Vaikka paitsi perustusta.
Vjelä päällen päätteheksi
Aivan pianpa paniisi
Lukiis leikillä lopetin
Minun mjehen voimallisen
Vaikka vanhan Väinämöisen
Raajarikkojen ratiihin
Ruho rampojen sekaahan,
Vanhan kalun vartiaksi
Ramun kaiken korjaajaksi
Vanhan kanteleen vähiksi.
Tähän sanonen sinulle
Neuvoks nuorille pokeille
Varsin vanhojen tavalla:
Jos on laulustas lopetin
Tuska tuonistas kovista,
Soittos soimaapi sydändä:
Heitä rampasi hitolle
Mitäs minulle taritset;
Iske kantelees katuhun
Kivi katuuhun kovaahan
Niveräiset nappulatkin
Rinki portihin rimaise
Vallin kylkehen kovasti
Linnan muurihin muserra.
Kaikki kappaleet kokoa
Poimi pjenetkin palaiset,
Visko vesiihin syviihin
Linnan sillalta sivalla
Paiskaa Papulan veteehen
Puna lähteeseen pudota.
Jos nyt loppu liaksikin
Tämä tuimaksi näkyisi,
Värkis vahva ja valittu
Varsin vaivatuks tuliisi
Alas mjeleskin maniisi;
Jos taas jotakin etua
Vjelä värkistäs vähäisen
Saada tahtoisit todella,
Pane pätsihin omahan
Tulen tuiman saalihiksi,
Siinä selkäs lämmittele
Käändele myös kylkiäskin
Vatsas varista hyvästi
Paista polvias paremmin,
Tuosta säästetyks tuliisi
Halko hyväkin halaistu
Taikka kyntilä kytevä.
Taikka toisella tavalla
Ehkä enemmin etua:
Lasi ruukkihin lähetä,
Jossa tämänkin tulella
Parhaan kappaleen palaissa
Vjelä Mestari mukoma
Vahva hengensä vedossa
Konstin oppinut osaapi
Taikka puhaltaa puteliin
Laskun lasista paraasta
Taikka pullin puhtahimman
Kirkahimman, kiiltävimmän.
Halttuun Jumalan, Juteini,
Onnee matkalles osaksi
Lykkyy lähtöhös luvattuun
Runonjekka reisulleisi.
Ota hijestä hevonen
Varsa vuoresta valitse
Jong' ej jalat jäällä nulja
Kaviat räisky kalliolla.
Mäne matkahas majoille
Työstä turhasta levolle,
Jonga varsin vaatimata
Olet ottanut etehes.
Näitä wanhan Wäinämöisen
Lawiasti lausuessa.
Itse ilmestyi Juteini
Seisoi myöskin silmissäni
Melkein mjelellä pahalla.
Nenä näytti venynneeksi
Tahtoi tawata napaahan,
Pilka huulilta häwinnyt,
Sanat suuhun sammununna;
Silmät häwyltä sowaistut
Katsoit maahan kantapäihin
Wartioiwat warpahia,
Polwet pelwosta tutisi
Housut konnalla höpötti.
Koska wiimein kuuloitettu
Loppu kurja kanteleelle
Jalo tuomio jaettu.
Lykky suotu lähtewälle,
Minä makoosta heräisin
Silmät selkeni unesta.
Panin ylös paperiihin
Unen, uuden, merkillisen
Joka nähty on nykyisin
Sekä kirjaan kirjoitettu
Pimiässä pirttisessä
Säkiässä sauwusessa
Matti Maksasen majassa
Nauris Niileksen tygöna
Lauri Lantusen kotona
Pekko Piranan talossa
Tampu Tuomahan tuwassa
Kaali housun kammarissa.
X. Näillä sivuilla esitämme Juteinin hakemuksen kielenkääntäjän virkaan Hallituskonseljissa sekä kaikki hakemukseen liitetyt kielinäytteet ja todistukset,
Stormägtigste, Allernådigste Kejsare och Stor-Furste!
Genom annoncen uti Åbo allmänna Tidning underrättad, att en finsk Translators sysla vid Eders Kejserliga Majestets Regerings-Conseil uti Storfurstendömmet Finland skall inrättas, vågar jag i djupaste underdånighet anhålla, att till denna sysla blifva befordrad, hvarjemte jag i lika underdånighet får bifoga ett bevis och några profstycken på min kännedom af finska språket.
Förtröstande mig på Eder Kejserliga Majestets nåd framhärdar med djupaste vördnad, trohet och nit
Stormägtigste, Allernådigste Kejsare och Stor-Furste!
Eders Kejserliga Majestets
allerunderdånigste och tropligtigste undersåte