Suomea Kansalle, vuonna 1810.
Rakkaat Suomalaiset!
Nykyisillä ajoilla on tapahtunut meille suuri tapaus. Jälkeentulevaiset saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi taikka onnettomuudexi. Hänen Keisarillinen Majesteetinsä Alexanderi I:nen, joka on Itsevaldias Venäjäsä, on voiton kautta saanut Ruotsilda koko Suuren Ruhtinaanmaan Suomen halduunsa. Hän on asettanut sen, aivan rakkaasti meitä kohtaan, korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on tosi, meillä oli ennengin hyvä, oikia ja armollinen hallitus, joka vilpittömästi etsi meidän etuamme; ehkä se on myös tosi, niin kauvan kuin meidän kielemme on ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin aivan merkillinen, niin kauvan on yhteinen kansa ollut viellä paljon hyvää paitsi; sillä omalla kielellänsä taita kukin kansa parhain täydellisyyttänsä lähestyä. Nyt on meidän kuuluisa Pääkaupungimme, nyt on meidän hyvä ja viisas Haldiamme omassa maassamme. Meillä on siis nyt toivo, pikemmin kansain yhteiseen päämaaliin, nimittäin pysyväiseen onneen ehtiä. Mutta missä oli meillä ennen vakuutus tämän onnen rauhallisesta nautinnosta? Totisesti, se oli meillä aina huikendelevainen niin aukian Riikin rajan ohessa, kuin endinen Ruotsin raja Suomessa oli. Se näkyy Suomenniemen rauhallisuuteen välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana Ruotsin ja Venäjän valtakundain välillä. Historian ja isäimme ilmoitusten kautta on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti meidän maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain syttyneet maata hävittämään. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän valtakunnan kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes meidän pääldämme poistetuixi. Se isäimme verellä punattu maa, joka tähän asti on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin viimmein jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi. Suomen valistuxen auringo saa myös vapaasti kulkea puolipäivään; sillä Alexanderi I:nen on nyt Venäjässä Itsehaldiana, Joka meitä siitä vakuuttaa. Sama Alexander on meidängin Valdiaamme, jonga sydän liekitsee rakkaudesta ihmisyyttä kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut, että Hän on Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. Tämä Ruhtinas, Jonga valda ulettuu maan ääriin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa onnen ylitse. Hän andaa järjellisiä asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitusääneen. Hän holhoo ihmisyyden arvoa. Hän lunastaa orjat orjuudesta, jotka tähän saakka turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sitä hetkeä, koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle uskollisten alammaistensa turvaxi ja Isäxi. Hän nousi ihanan valistuxen ja ilon säteitä Isänmaansa hyväxi ja kunniaxi levittämään. Se on myös Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla Hänen kalliin Valdikkansa kautta suojelluxi ja kutsua Händä Isäxesi, Hänen isällisen hallituxensa alla— se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Venäjälle, sillä Hän asuu sinun luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla——— rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis Händä!
Att Studeranden Herr Jacob Judén, som meddelat mig åtskilliga af sina Finska skaldestycken, synes mig äga en verklig talang för poesien, som förtjenar en patriotisk uppmuntran, helst hans försök äfven genom ämnenas val torde kunna betydiigen verka på den Finska Allmänhetens odling, samt att han i Finska språket förvärfvat sig en ovanlig färdighet och insigt: derom har jag ej kunnat vägra honom, på hans begäran, mitt anspråkslösa vitsord. Åbo d. 27 Januarii 1810.
Frans M. Franzén.
Professor.
Rector och samtelige Professorer vid kejserl. Academien i Åbo göre vitterligt: Att hos Consistorium Academicum har Studeranden af Tavastländska Nationen Jacob Judén anmält, det han skall vara sinnad att göra ansökning om Finska Translators Sysslan vid Kejserliga Regerings Conseilen i Åbo, och i sådant ändamål om Academiskt vittnesbörd anhållit: Och alldenstund Consistorium Academicum inhämtat, att bemälde Judén den 10 September 1800 blifvit vid härvarande Academie inskrefven: Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedomen af det Finska Språket förnämligast lämpat, samt tillika städse betygat ett i allo måtto ärbart och anständigt förhållande; Fördenskull har Consistorium Academicum bordt sådant Honom, Studeranden Judén, till Bevis deröfver härigenom meddela och Honom derjemte hos Kejserl: Regerings Conseilen till all ynnest och bevågenhet underdånigt anmäla. Till yttermera visso varder detta med vanlig underskrift och Kejserl: Academiens Sigill bekräftadt. Åbo den 1 Februari 1810.
På Consistorii Academici Vägnar
Gustaf Gadolin.
Kejserl. Acad:s n.w. Rector.
(Sigill.)
L.S.
Joh; Fredr; Ahlstedt.
Vittnesbörd för Studeranden Jacob Judén, Tavastensis.