[1] Kertojamme on Hauhon Pätiälässä vielä nykyään (v. 1913) elävä vanhus, yli 80 vuoden ikäinen, entinen talonisäntä Henrik Joel Juutila. V. 1862 myi hän perimänsä osan Juutilan taloa vanhemman sisarensa miehelle Antti Antinpoika Juutilalle, joka oli Juutilan talon nykyisen omistajan Kustaa Antinpojan isä. Henrik Joel Juutila taas osti Pätiälän talon Hauholla. Tämä vanhus, Pätiälän entinen isäntä, joka eläkkeen varassa elää huvilassaan aivan lähellä taloa, minkä nykyään ent. senaattori Charpentier omistaa, on kertonut tämän kirjan tekijälle tapahtumia ynnä asioita, joita ylläolevassa elämäkerrallisessa esityksessä, suoraan Juteinia koskevina, lukijalle tarjoamme, sekä sen lisäksi hänen veljistänsä, edellä mainitsemistamme talonjakajista, seuraavat tiedonannot, jotka välillisesti Juteinin elämäkertaa jollain tavoin voivat valaista. Juutilan nykyisen isännän isoisä Antti, Jaakko Juteinin velipuoli, oli ollut »hyvin puuhaava mies»; aivan toista maata kuin kertojan Henrik Joel Pätiälän isän kasvatusisä Tuomas, Juteinin vanhempi täysiveli, joka taas »oli enemmän viinaanmenevä»; olipa »melkein oikein alkoholisti, kuitenkin vasta vanhoilla päivillä», kuten sanat kuuluivat. Esimerkkinä Antti Juutilan toimekkuudesta mainittiin, että, vaikk'ei paasikiveä ole lähitienoilla saatavissa, Antti oli erästä kellaria varten, jonka hän rakensi talonsa päärakennuksen toisen pään alle, hankkinut ja vuorannut sen takaseinän paadella, joka oli »neljä kyynärää kanttiinsa», ja »kellarin halssin» kattoon käytti hän myös paasia.
Esitämme edellisen yhteydessä vielä muutamia muitakin Henrik Joel Juutilan eli Pätiälän antamia tietoja: »Juteinin sisar Anna joutui Tyrvännössä naimisiin Suotaalan kylän Mattilan taloon ja eli myöhemmällä ajalla köyhyydessä ja puutteessa ja kävi Viipurissa muutaman kerran ja sai Juteinilta aikaisemmin apua, mutta tuli uudestaan pyytämään; silloin J. oli kiivastunut, niin että ajoi hänet pois, eikä antanut edes yösijaa.» Tämän oli Juteinin täysiveli Tuomas kertonut Henrik Joel Juutilalle, joka oli Tuomaan kasvattipojan poika (Tuomaalla ei ollut omia lapsia). Pätiälän tietämiä ovat seuraavatkin: »Yhden kerran olivat veljekset, velipuoli Antti ja veli Tuomas käyneet Juteinin luona Viipurissa».—»Kun Juteini parin ja kolmen vuoden väliajoilla—etupäässä talvisin omalla kuomureellä—kävi Hattulassa, niin toi hän mukanaan muistoksi paljon lahjoja, etenkin kirjoja.» Sellainen muistolahja oli esim. kertojan kehtolapsena saama hopeinen helistin. »Juteini toi vasaroita ja kerran yhden näverin, jonka varsi oli mahongista hienosti tehty.» Juteinin käyntien muistoina näytettiin Juutilassa tämän teoksen tekijälle hänen käydessään siellä tämän vuoden (1913) tammikuulla erästä vanhaa peiliä, jossa oli tahkottu lasi ja koristeinen kehys mahonkia; samoin vanhaa kelloa ja hopeasankaisia silmälaseja sekä sievää säilytintä: posliinista kanankuvaa.
Niinikään näytettiin J:n aikana jo kodissa luultavasti ollutta suurta, vanhaa oudonnäköistä kaappia, joka oli varustettu omituisella kirjotuksella (Kats. saman vuoden Valvojan kirjotusta »Juteinia etsimässä»). Samoin näytettiin tekijälle maanviljelijä Pätiälä nuoremman leskellä Hämeenlinnassa J:n antamaa suurta peiliä, jonka kehykset olivat mahongilla vaneeratut ja lasi tahkottu, sekä Juteinin norsunluulle maalattua medaljonkikuvaa, jonka luultavasti on maalannut taidemaalari Le Moine, joka oli ranskalaista sukujuurta ja Ruotsista kotoisin sekä kävi täällä Suomessa ynnä Venäjällä viime vuosisadan alkupuolella. (Kts. Valv. helmik. 1913 siv. 150 E.N. S(etälä)n kiij.) Tämä Juteinin muotokuva on sittemmin lunastettu Kansallismuseolle Helsingissä ja säilytetään siellä.
Juutilan nykyinen isäntä Kustaa Antinpoika, edellämainitun Juteinin velipuolen Antin pojanpoika, kertoi, että hänen isänsä Antti Antinpoika, joka ei itse ollut mikään ryyppymies, usein sanoi, kun näki toisen ryyppivän: »Juoden janottaa, sanoi Juteini», tarkottaen sillä, että väkijuomat synnyttävät himon. Kustaa Juutila on 8 lapsesta (4 poikaa ja 4 tyttöä) nuorimmasta edellinen ja on hänellä vain yksi poika.
[2] Jos nykypäivien Juutilan ulkomuodosta saa johtopäätöksiä tehdä, olisivat vielä jaon jälkeenkin ainakin piha ja kaivo olleet yhteisiä, mutta mahdollisesti yhtä ja toista muutakin, niinkuin karjapiha, karjakeittiö y.m..
[3] Katso Liitettä VI.
[4] Tätä suomalaista nimeä hän sittemmin aina käytti esiintyessään suomenkielisenä kirjailijana; muuten hän sekä virkamiehenä että ruotsinkielisissä teoksissaan oli sukunimeltään Judén.
[5] Lagus'en Matrikelin tieto siv. 834: »Student 15/9 1800,», on epäilemättä väärä. Hänen nimestään on siinä myös seuraavasti: »Judin [Judén, Juteni], Jakob Tavastens.» En ole tavannut Judin ja Juteni hänen nimensä muotoja missään, mutta kyllä P. Päivärinnan teoksesta »Elämäni» siv. 28 Jutén.
[6] Kts. »Kirjoituksia Jak. Juteinilda. Turussa 1810» sivv. 23 s.
1817-vuoden painoksessa »Lausuminen Pää-Rowastin Polwianderin muistoksi. (Hattulaisille).»