1856-vuoden painoksessa »Lause Pää-Rowastin Polwianderin Muistoksi 1806.» Selvin, paras ja oikein kaunis on alkuperäinen 1810-vuoden painoksessa oleva runo. Näille muille painoksille emme tahtoisi antaa samaa runollista arvoa.—Tämän yhteydessä huomautettakoon, että paitsi jo mainittua kahta Porthan'ille ja Polviander'ille omistettua runoa, joiden syntymävuosi on ilmotettu, otaksuisimme vielä ainakin kolme Kirjoituksia-vihkosen huomattavaa runoa syntyneen aikana ennen vuotta 1806, mutta mahdollisesti kaikki muut saman runovihkon 22 runosta sitä jälkeisenä aikana vuoteen 1810 mennessä, jolloin ne painettiin. Tämä olettamus johtuu siitä, ett'ei muissa ole vanhan kirjotustavan merkkiäkään, kun sitä vastoin noista kolmesta niitä voi vielä löytää muutamia 1810-vuoden painoksessa. Tämä meistä todistaa niiden vanhemmuutta noiden toisten rinnalla, tai ainakin että ne ovat alkuaan kirjotetut aikana, jolloin Jutein vielä käytti vanhaa oikeinkirjotusta. Kuten esityksemme sivulla 14 tulemme näkemään, oli v. 1804 Åbo Tidning'issä oleva runo Porthan'in muistoksi vielä kokonaan kirjotettu vanhaa oikeinkirjotusta noudattaen x:ineen y.m., mutta 1810-vuoden painoksessa on siinä oikeinkirjotus jo kauttaaltaan uusittua. Samoin on yritetty tehdä siinä 1810-vuoden painoksen runossa, joka on v. 1806 kirjotettu ja Polviander'in muistolle omistettu; mutta kuitenkin on siihen vielä yksi merkki jäänyt vanhasta kirjotustavasta. Loppupuolella runoa on, näet, sanamuoto sellainen kuin hywyydensä, mikä ilmeisesti vielä on jäännös aikaisemmasta kirjotustavasta. Runot Rupulista, Wilutaudista ja Nuoren Rouwan haudalla ovat nuo ennenmainitut kolme, joissa myöskin olemme huomanneet vanhemman kirjotustavan merkkejä. Rupulista-runon viivanalaisessa sanotaan nimenomaan, että se on kirjotettu »Ruotsin wallan aikana», ja on siinä ainakin yksi selvä vanhan oikeinkirjotustavan merkki jäljellä. Runon alkupuolella on sana sugusta, jossa sanan sisässä suljetun tavun alussa on vokaalin jäljessä puheäänellinen g. Wilutaudista-runossa on sanaan ryppykynnöxen vielä jäänyt x, vaikka muualla runossa tämä äänneyhtymä jo onkin merkitty ks:llä, ja loppupuolella runoa on sanamuoto kaawut (1817-v:n pain:ssa: kaakut), ehkä ex anal. nk. ruuvan. Runossa Nuoren rouwan haudalla, joka 1817-vuoden painoksessa on jonkinverran muuntuneena saanut nimen Lausuminen Nuoren Rouwan haudalla ja 1856-vuoden laitoksessa vielä enemmän muutettuna otsakkeen Lause nuoren äidin haudalla, on ensimäisessä painoksessa seuraavat aikaista syntyperää todistavat merkit. Alkupuolella on sana ildaha, joka viittaa aikaan, jolloin vielä noudatettiin Vhaël'in Suomalaisen kieliopin sääntöä, että sai h:lla erottaa pitkät vokaalit useissa nominien ja verbien päätteissä. Toisessa kohdassa noin keskellä runoa on ensin syöxi, mutta sitten vähän alempana syöksit. Ihan runon lopussa on sana pugun. Muuten koko tämä runo alkuperäisessä muodossaan on liikuttavan kaunis.
[7] Teoksessa Suomal. Kirjallis. vaiheet s. 204.
[8] Franzén'in lausunto kuuluu alkuperäisenä ruotsinkielisenä: »att han i Finska Språket förvärfvat sig en ovanlig färdighet och insigt», ja konsistorin: »Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedom af det Finska Språket förnämligast, lämpat.» Lagus'en Matrikelin tieto, »hvilket språk (finskan) jemte humaniora han i sht studerat», perustuu nähtävästi juuri konsistorin pöytäkirjaan.
Katso tarkemmin näitä todistuksia »Liitteissä».
[9] Finland och dess invånare af Friedr. Rühs. Öfvers. Andra Upplagan, tillökt och omarbetad af Adolf. Iwar Arwidsson. Stockholm. 1827. Siv. VII.
[10] Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 206.
[11] Katso Liitteitä.
[12] Juteinin hakesnus ja näytteet Liitteissä.
[13] Februarii 10. Judén, Jacob, Studerande vid Academien i Åbo, anhåller att blifva befordrad till Finsk Translator vid Kejserl. Regerings Conseilen.
[14] Canc: Exped. föredragit och resol. finaliter den 7 April. Acten återld.