[50] »—upplösa all den förmenta tvetydighet, som blifvit tillagd de till anklagelse deri anmärkta ställen.»
[51] Juteini oli kuten näkyy yhtä mieltä usean jumaluusoppineen kanssa siitä, että Heprealaisepistola olisi ap. Paavalin kirjottama.
[52] Kats. Liitteitä.
[53] Kats. Liitteitä.
[54] J. Krohn kirjassaan Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 212 sanoo, että Anteckningar-kirja »seuraavana vuonna (tarkottaa v:na 1828) hovioikeuden päätöksestä poltettiin——julkisesti Turun torilla pyövelin käden kautta». Nähtävästi tieto perustuu perinnäistietoihin. Tuo »pyöveli» tässä nyt oli v.t. kaupunginvouti J.J. Andström; vuosi taas oli Krogerus'en sairauden takia vasta 1829 ja tuosta »Turun torista» tahdon esittää seuraavan arvelun, jonka esitti Viipurin lääninkanslian vahtimestari. Hänen kanssaan, näet, jouduin tästä asiasta keskusteluun, kun Viipurissa ollessani tammikuussa 1913 kävin ottamassa selkoa maaherra Ramsayn ylläesittämistäni kirjeistä sikäläisen lääninkanslian suuressa ja hyvin järjestetyssä arkistossa, jossa sanottu vahtimestari oli opastajanani. Hän sanoi, että pitkää siltaa, joka alkaa pienestä rantatorista, jolla Torkkeli Knuutinpojan patsas on, ja johtaa Viipurinlinnan alueelle, kutsutaan Turun sillaksi ja että epäilemättä tätä pientä toria sitten myös on sanottu »Turun toriksi». Mahdollistahan siis on, että Andström kirjan painoksen poltti tällä »Turun torilla» Viipurissa.
[55] Niinkuin myöhemmistä (vv. 1835-45) kirkonkirjoista näkyy, on Juteinin talo aikoinaan merkitty numerolla 109. Howing'in tiedonannon mukaan on Juteinin talona ollut nykyinen viljakauppias ja myllynomistaja Mielck'in talo n:o 19 Katariinankadun varrella, minkä talon nykyisen (v. 1913) omistajan Mielck'in isä oli vaihtanut Juteinin pojan kanssa. Jo ennenmainitussa tilaisuudessa tammikuulla v. 1913 kävi tämän kirjottaja katsomassa tätä taloa ja oli hänellä opastajanaan talon monivuotinen talonmies, jonka vaimo oii läheistä sukua (muistaakseni: tytär) Juteinin ent. palvelijattarelle. Tämän talonmiehen esittelyä sekä kirjottajan omia huomioitakin esitetään tässä. Pituuttaan koko tontin mittainen kivirakennus antaa Katariinankadulle päin. Holviportin yläpuolella kivitalon linnanpuolisessa päässä oli rakennusta pihanpuolelta levitetty, ja porstua pihan puolella portin vieressä uusittu. Tämä oli muistaakseni tapahtunut sen takia, että sisäänkäytävä oli laitettu kadunpuolelta ja rappuset olivat ylösjohdettaissa vaatineet sen laajennuksen. Juteinin aikana oli heti pihan takana ollut muuri (näet linnotusmuurin yksi osa; kaupungin taloja oli muurin sisäpuolella); tämän muurin päällä oli Juteinin puutarha ollut. Nyt oli puutarha hävitetty ja muurissa olevaa kalliota louhittu ja sinne tilalle rakennettu suuri jauhomakasiini, talli ja vaunuliiteri, jonka yksi seinä vielä muodostui entisestä munrista. Sen kiviäkin vielä oli näkyvissä.
[56] Koko tämä pöytäkirja kuuluu alkuperäisenä:
»Den 4 December 1827.
§ 3.
Sedan Hans Kejserliga Majestät genom nådigt rescript af den, 21 Martii
innevarande år i nåder lemnat Wiborgs Stad rättighet att utom åtskiligt
annat uppbära så kallade Tomtören, hafva Stadens gårdsägare till i dag
blifvit uppkallade för att i ämnet höras. Och infunno sig nu af desse
Herr Lagmannen och Häradshöfdingen Adolf Krogius, Herr Lagman Anders
Malm, Herr vice Landskamreraren Eric Johan Bäck, Herr Magistrats
Secreterarn Jacob Judén. Herr Collegii Rådet och Riddaren Christian
Jaenisch, Herr Collegii Asessoren Johan Thesleff, Notarien Henrik
Sylviander, Handlanderne Johan Tuderman, Filip Listvennikoff, Henrik
Heitman, och Jemelian Koscheloff, Commerce Rådet Timofei Tichanoff,
Handlanderne Merculei Schussin, å fru Consulskan Maria Hackmans vägnar
dess Son Handels Bokhållaren Fredric Hackulan, Handlanderne Dimitri
Alenoff, Jonas Wrigstedt, Ivan Scorneikoff, Nicolaj Wlassoff, Andrej
Tschusoff, Michaila Budanoff, Commerce Rådet Andreas Jaenisch,
Grosshandlaren Guftaf Johan Heyno, Bokbindaren Eusebius Suppius.
Kopparslagaren Carl Baltrusch, Uhrmakarene Johan Aqvilander och Carl
Elfström, Kakelungsmakaren Thomas Backström, och Svarfvaren Daniel
Stenberg och Färgaren Guftaf Nyman.