[83] Biograf. Nimik.
[84] Jak. Jut. Kirj. I, siv. 1.
[85] Miten tavattoman paljon Juteini eri painoksissa muutteli runoja, niin etiä ne tulivat miltei tuntemattomiksi tai suoraan sanoen aivan toisiksi runoiksi, siitä on ylläoleva 1856 vuoden painoksesta otettu runo mitä selvin todistus, sillä 1815 vuotien painoksessa »Suomalaisten Laula Suurelle Kuhtinaalle» kuuluu:
Eläkön armias,
rakkahin Ruhtinas
rauhallinen!
jossa on onnemme,
jossa on ilomme,
turwa ja toiwomme
täydellinen!
Osottain armonsa
wahwisti waldansa
Wartiamme;
on lewinnyt,
walistus wirinnyt,
elatus enennyt
majoissamme.
Suojeldu sodassa
riemuitkon rauhassa
Suomalainen,
ollen taas uudella
uskollisuudella,
urhollisudella (!)
alammainen.
O! Luoja laupias,
wahwista woimallas
Ruhtinaamme!
Aamuja enennä,
päiwiä pidennä,
waiwatkin wähennä
Waldiaamme!
[86] F.W. Pippingä'in Luettelo.
[87] F.W. Pipping'in Luettelo ja »Muisto-Patsas j.n.e. TURUSA, 1815. Painanut J.C. Frenckell ja Poika.» Tässä painoisessa muutama oikeinkirjotusseikka vetää huomiomme puoleensa. Kolmessa säkeessä runon alkupuolella on s-kiriainta käytetty toisin kuin muualla; ehkäpä niissä on painovirhe. Säkeet kuuluvat: »mutta koska kuuluisasti / nosti päänsä Pietarista»———»nosti päänsä paistawaisen.»
[88] Mnisto-Patsas j.n.e. 1815 s. 5.