[186] Meidän kursivointimme!
[187] Lasten Kirjan ensi painos näkyy kyllä painetun ilman »imprimatur'ia», riippuen kaiketi siitä, ett'ei siinä oikeastaan ollut muuta hengellistä kuin »Isä meidän» rukous.
[188] Till ödmjukaste följe af h. exc. generalgouverneuren m.m. högvälborne Arsenii Zakrewskys till cons:m vördade skrifvelse. Hornborg: Circulärbref siv. 142.
[189] Valvoja 1891 siv. 273.
[190] Katolisuskoisten (luultavaeti).
[191] »Om ordet tro». Kts. Anteckningar j.n.e.
[192] Luultavasti Juteini tässä tarkottaa, ett'ei kahden konsonantin sulautumista yhdeksi ainoaksi äänteeksi lainkaan ole suomenkielessä olemassa; mutta siinä kohden hän on erehtynyt, sillä ng-äännehän on juuri sellainen äänne. Sitä paitse on huomattava, että »suomen d on pehmeä, heikon r:n kaltainen ja vienoon äänelliseen s:ään vivahtava äänne, siis toisellainen kuin ruotsin ja muiden vierasten kielten kova d». (Genetz).
[193] J. Krohn sanoo (e.m.t. siv. 212) Juteinin polttaneen »kaikki, mitä hänellä oli painamattomia runoelmia», nmtta Juteini itse käyttää yllämainitussa kohdassa sanoja: »qvarlefvorna af mina öfriga—— ströskrifter» (Meid. kurs.!).
[194] Katso taas sivv. 110 ja 111.
[195] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »1835».