[196] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »Käytyä Suomessa 1833».
[197] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »1836».
[198] Laulun alla on: Wanha suomalainen». Tämän merkin hän yhdessä saman vuoden ja useissa seuraavan vuoden runoissa lyhentää »W-S-»:ksi.
[199] J. Krohn (e.m.t. siv. 213) sanoo: »Useammat hänen (Juteinin) rakkaus——lauluistansa ovat tällä ajalla syntyneet; eikä hän voine tarkottaa muuta kuin aikaa, jolloin Juteini antoi runojaan Sanan Saattajaan. Mutta mitään uusia, varsinaisia rakkauslauluja en ole lehdestä löytänyt, ellei »Vanhan Pijan laulua» ja »Neitoisen laulua Meri-miehelle», molemmat pieniä leikkilauluja, sellaisiksi katsottaisi, vaikka sisältävät pikemmin pilaa ja ivaa kuin erotiikkaa».
[200] Promotori Carolus Reginaldus Sahlberg sanoo sivulla 11 heinäk. 20 p:nä 1840 päivätyssä kutsumuskirjassaan: »I Philosophiae doctores honorarii creandi». (Seuraa sitten kunniatohtorien luettelo, jossa Israel Hwasser on 5:nä ja seuraavana:) »Jacobus Judén, Senatus Friderico-Hafniensis antehac Secretarius urbisqve Notarius Pnblicus», Erehdyksestä on siinä »Haminan», vaikka tulisi tietenkin olla »Viipurin».
[201] Kuten ennenkin jo on mainittu, löytyy Aug. Ahlgvist'in esitelmä »Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning» nimisen aikakauslehden n:ossa 8 elokuulla 1852. Sen täydellinen nimi on: »Några drag ur Finska litteraturens historia. Föredrag, hållet i akad. Läseföreningen den 22 okt. 1852». Esitelmä oli nähtävästi aikakauslehdelle annettu, ennenkun se todella oli »pidetty».—Koska tässä tullaan viittaamaan ylläesitettyyn esitelmänkohtaan, niin painatamme sen kohdan kokonaisuudessaan tähän. Se kuuluu:
——det vackraste beviset är, att han (Judén) vid filosofiedoktors promotionen under jubelfesten 1840 blef promoverad till honorarie-doktor, ett ovanligt erkännade af Judéns finska sträfvanden, helst han icke hade tagit någon examen vid universitetet. Den uppmärksamhet, hans författarskap sålunda ådrog sig, var dock till en del förorsakad genom de skrifter, han på svenska språket utgaf, och bar i detta hänseende äfven bittra frukter för författarn, i det han för några uttryck i en samling af aforismer kallad: Anteckningar af tankar i warianta ämnen, som utkom 1818, invecklades i en process, hvilken slutades dermed, att skriften blef i högsta instansen dömd att uppbrännas. Denna skrift, hvars bedömande är utom detta föredrags gränsor och enskildt för mig äfven omöjligt, emedan arbetet, till följe af den deröfver fällda domen, är sällsynt, denna skrift tyckes hafva innehållit åtskilliga skarpa utfall mot presterskapet och för dessa ådragit sig denna dom. Det kränkta ståndet försmådde dock icke heller att bekämpa Judén på hans eget fält och angrep sin motståndare i föga valda uttryck, såsom synes af den bekanta runon: Voi Juteini juttujasi, Jaakko jaarituksiasi! Bland hans öfriga, oantastade skrifter finnas några mot presterna riktade satirer på finska språket, hvilka utvisa, att han syftat åt embetets svagaste sidor, och häraf blir det också lätt förklarligt, huru ett stånd, som helst öfverlemnar sig åt lugna och ostörda betraktelser, kunde till en sådan grad oroas genom några vanvördiga uttryck af en simpel satirförfattare.» Jo aikaisemmasta esityksestämmekin monessa kohdin selviää, että useat Ahlqvist'in väitteet tässä ovat erehdyttäviä. Eikä ihmekään. Hänhän nähtävästi ei ollut saanut käsiinsä Anteckningar-kirjaa, koska hän sanoo kirjan arvostelemisen itselleen mahdottomaksi, se kun, näet, polttamistuomion johdosta oli harvinainen. Kuitenkin katsomme velvollisuudeksemme selvittää lukijalle ne nähdäksemme kuusi kohtaa, joissa Ahlgvist'in edellä oleva esitys on harhaanvievä. Ja silloin emme ota lukuun sitä seikkaa, josta esityksessämme viivan yläpuolella mainitaan. 1. Vuosiluku on luultavasti vain arvailtu samaksi kuin kieliopin julkaisuvuosikin. 2. Ei Anteckningar-kirjaa »korkeimmassa oikeusasteessa tuomittu poltettavaksi». 3. Ei Anteckningar-kirjassa ole »monia ankaria hyökkäyksiä papistoa vastaan», vaan päinvastoin Juteini siinä sellaisia karttaa, saatuaan tarpeekseen mieliharmia v. 1819 kappalaisen Ahlgvist'in häväistysrunoista. 4. Ei kirja siis näiden (oletettujen) »hyökkäystensä johdosta saanut tuota (korkeimman oikeusasteen) tuomiota osakseen», kun ei siinä erityisesti pappien kimppuun käytykään, vaan kuten jo tunnemme aivan toisista syistä. 5. Ei tietysti »loukattu (pappis)säätv» sanotun kirjan johdosta »katsonut arvolleen sopiuiattomaksi taistella Juteinia vastaan hänen omalla taistelutanterellaan» runossa: »Voi sun juttujas, Juteini! Villitsijä vejsujaisi!» (Emme ole Aug. Ahlgvist'in esittämillä sanoilla alkavaa toisintoa runosta ensinkään nähnyt!). 6. Aug. Ahlqvist'in esityksestä lainaamaamme viimeistä lausetta johtuu lukija lauseyhteyden johdosta jatkamaan ajatuksessaan jotenkin niin, kuin me sulkumerkkien välissä tulemme sen esittämään, vaikka kuten ennestään tunnemme tällaista ajatusta vastaava teko kuuluu ainoastaan tähän asti todistamattomiin mahdollisuuksiin: »Bland hans öfriga, oantastade skrifter finnas några mot presterna riktade satirer på finska språket, hvilka utvisa, att han syftat åt embetets svagaste sidor, och häraf blir det också lätt förklarligt, huru ett stånd, som helst öfverlemnar sig åt lugna och ostörda betraktelser, kunde till en sådan grad oroas genom några vanvördiga uttryck af en simpel satirförfattare» (att det angifvit denne, hvarigenom han blifvit »invecklad i en process» o.s v.).
Sanoimme aiemmin, että on kuin ei Anteckningar-kirjasta v. 1840 ja sitä seuraavana aikana yleensä mitään tiedettäisi, ja mielestämme näytimme jo siinä toteen, että näin voi sanoa, huolimatta siitä että Juteini itse Lauseita-kirjasessaan v. 1844 sen kohtalosta puhuu. Kun kuitenkin vielä Aug. Ahlqvist'kin v. 1852 sen mainitsee, niinkuin edellisestä selviää, niin heikentää tämä tieto ensi näkemältä tietysti lukijan mielestä tuon väitteemme todenmukaisuutta. Mutta itse asiassa pidämme, että Ahlgvist'in esitys vain vahvistaa käsitystämzne tässä asiassa, sillä hänen tietonsa siitä, niinkuin edellä osotimme, ovat osiksi vääriä otaksumia, osiksi nähtävästi myös lapsuudessa tai poikavuosina kuulemia, jotka nyt tarvittaissa, kun hän 26 vuoden vanhana kirjottaa esitelmänsä, hämärinä muistoina ensin palautuvat mieleen, mutta joita hän sitten väkevällä kuvausvoimallaan saattaa tietoisuudessaan ilmieläviksi ja selviksi tapauksiksi syineen ja seurauksineen. Hän ei näytä tunteneen Juteinin Lauseita-kirjasta ja sen esitystä Anteckningar-kirjan kohtalosta eikä myöskään katsoneen »akateemisessa Lukuseurassa» pidettävää esitelmäänsä siksi tärkeäksi, että olisi sitä varten tarkemmin tiedustellut vanhalta Juteinilta »kuulemiensa» ja muistamansa oikeata suhdetta todellisuuteen, vaan luottaneen nähtävästi hyvänkin muistinsa pettämättömyyteen. Millä seurauksella sen olemme edellä nähneet.
[202] F.W. Pipping'in Luettelo ja itse teokset, toinen 158 ja toinen 56 sivua laaja.
[203] F.W. Pipping'in Luettelo. Yliopiston kirjastossa ovat nämä vihkoset sidotut yhdeksi 11 painoarkkia laajuiseksi kirjaksi. Luettelon näistä pienistä arkkiveisujen kokoisista kirjasista olemme liittäneet kirjotuksemme lähdeluetteloon.