»Eläkön armias
rakkahin Ruhtinas,
rauhallinen!
joka on onnemme,
Suomessa luojamme,
turwa ja toiwomme
täydellinen.
Lausuttu linnoissa,
mainittu majoissa
Suomengin maan
hän isän innolla,
järjellä jalolla
walmis on walolla
wallitsemaan.
Murhe jo muuttunut,
warjohon waipunut
unhotellaan;
mieldä nyt menoissa
taitoa tawoissa,
riemua rinnoissa
uudistellaan.
Wahwa on waaroissa,
wakawa waiwoissa
Suomalainen,
uljas ja uudella
urhollisuudella,
uskollisuudella
alammainen.
Maassamme mainiot,
wiljaiset wainiot
walmistellaan.
Toimella talossa,
suossa ja salossa
einettä elossa
kaswatellaan.
Ruhtinas rauhainen,
Waldias wakainen
ja werraton,
onnessa ojennus,
waarassa warjelus,
pahasta pelastus
paras hän on.
Suomella suojana,
tukena, turwana
eläkön hän!
Waeldain wieläkin
tuonelan tielläkin
muistossa meilläkin
eläkön hän!»[85]
Onkohan kukaan hallitsija saanut osakseen syvemmin tunnettua ja sievempää ylistyslaulua kuin jalo ensimäinen Aleksanterimme tässä; suomalainen sydän siinä sykähtelee ja rakkautta sen syvyyksistä uhkuilee ja yhdistää maamme ja sen ylevän Suuriruhtinaan erottamattomasti toisiinsa. Mutta eipä ihmettä, että Suomessa keisaria ylistettiin; olihan hän maaliskuun 15/27 p:nä 1810 antanut julistuksen, joka alkaa näin: »Siitä hetkestä alkaen, jolloin Jumalallinen Kaitselmus asetti käsiimme Suomen kohtalon, päätimme hallita tätä maata vapaana kansana ja niitä oikeuksia nauttivana, jotka sen valtiomuoto sille takaa.»
Jo seuraavana vuonna (1814) täytyi uusi painos tätä runoa, toimittaa.[86] Ja ihmekös tuo! Kannattaisi Aleksanteri I:n muistoa vielä meidänkin päivinämme uusia tuon ihanan laulun levittämisellä!
V. 1815 ilmaantui Juteinin ensimäinen kookkaampi runo: »Muisto-Patsas Suomessa ALEKSANDERILLE! Keisarille ja Suurelle Ruhtinaalle. Koetus Jac. Juteinilda».[87] Tähän oli liitettynä kolme pienempää runoa: »Kiitos-Laulu Rauhan Rakendajalle,» »Laulu ALEKSANDERILLE I» ja »Suomalaisten Laulu Suurelle Ruhtinaalle.» Viimeksimainittu sisälsi kuitenkin ainoastaan 4 säkeistöä, niinkuin edellä viivanalaisesta näimme. »Muisto-Patsas Suomessa j.n.e.» on kirjotettu Suomen vanhalla runomitalla ja sisältää sekin keisari Aleksanteri I:n kiitosta. Hän kuvataan siinä suureksi sankariksi, Napoleonin, »Ilmarisen pojan»[88] voittajaksi.