Lukusanojen taivutuksessa on huomattava, että kardinaaliset taipuvat sen deklinatsioonin sanojen tapaan, jonka sanojen muotoisia ne ovat, mutta kaikki ordinaaliset taipuvat kolmannen luokan sääntöjen mukaan.

Merkittävä on myöskin, että hän käyttää yksitoista kymmenes pro yhdestoista j.n.e., kaksi kymmenes pro kahdeskymmenes j.n.e. (esim. viisi kymmenes).

Juteini panee merkille vielä senkin, että seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen eivät ole nominatiivimuotoja.

Lukusanojen jälkeen hän selittää adjektiivin taivutuksen. Positiivi taipuu niinkuin substantiivikin joko I, II taikka III deklinatsioonin mukaan. Mutta komparatiivi ainoastaan II deklinatsioonin sanain taivutusta noudattaen (»kun vaan m ja b tavallaan vaihtelevat») ja superlatiivilla on samallainen taivutus kuin III deklinatsioonin sanoilla »paitsi sanasta paras, joka on irregulare». Samalla Juteini muistuttaa, että superlatiivin nominatiivi on aina päätteensä puolesta samallainen kuin positiivin »Descriptivus», sekä että komparatiivi aina säännöllisissä adjektiiveissa muodostetaan positiivin yksikön genitiivistä.

Seuraa sitten verbi. Juteini sanoo jokaisella täydellisellä verbillä suomenkielessä olevan neljä pääluokkaa; jokainen näistä luokista on jaettu aktiiviin ja passiiviin. Ne sanat, jotka kuuluvat näihin luokkiin, taivutetaan kaikki pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta niiden sanain mukaan, jotka kuuluvat ensimäiseen luokkaan.

Luokat ovat: 1:o. »Verbum Primitivum»; 2:o. »Verbum
Fregventativum»; 3:o. »Verbum Mediativum»; 4:o. »Verbum
Freqventative s. Diminutive Mediativum».

Verbien konjugatsioonin esittäminen on jokseenkin sekava Juteinin kieliopissa. Verbinaikamuodot eli tempporit ovat harvalukuisia, sillä niitä ei finiitti-verbissä ole muuta kuin kaksi: preesens ja imperfekti.—Moodeja on oikeastaan myöskin vaan kaksi: indikatiivi ja konjunktiivi.—Infinitiivi ja partisiippi ovat jonkinlaisia moodin tapaisia muotoja, vaikk'ei Juteinin esityksestä saa oikein selvää käsitystä, minä hän niitä pitää.—Imperatiivin asema on varsinkin epävakava, sillä vaikka hän asettaa sen preesensin ja imperfektin jälkeen, ikäänkuin se olisi kolmas temppori, niin hän ei kuitenkaan näy lukevan sitä verbin-aikamuotojen joukkoon, koska hän sanoo suomenkielessä olevan ainoastaan kaksi sellaista, eikä imperatiivi myöskään näy olevan moodi, koska hän jakaa sen kahteen moodiin, »Indicative» ja »Conjunctive».—Infinitiivin hän jakaa seitsemään muotoon: »Praesens», »Imperfectum» »Praeteritum», »Futurum», »Supinum» ja »Gerundium», jonka hän myöskin jakaa seitsemään muotoon.— Partisiipille hän taas saa kuusi muotoa: »Praesens», jota on kaksi muotoa, »Participium commune», »Praeteritum», jota myöskin on kaksi muotoa, ja »Futurum».

Selvyyden vuoksi liitämme tähän taulun, josta lukija saa käsityksen hänen kielioppinsa konjugatsioonista. Juteinin kieliopin ja Genetz'in kieliopin II:n painoksen muodot panemme rinnakkain:

Juteinin Genetz'in

Praesens indic. vastaa praesens indic.
» conj. » » konjunkt.
Impergfectum ind. » impf. ind.
» conj. » » conj.
Imperativus ind:ve & conj:ve » praesens imperat.
Infinitivus praes. vastaa » I inf. lyhyempää muotoa.
» impf. » I partis. genit.
» praet. » II » »
» futur. » III infin.
» supin. » I » pitempää muotoa.
» gerund. 1. » III » illat.
» » 2. » » » elat.
» » 3. » » » iness.
» » 4. » » » adess.
» » 5. » » » ablat.
» » 6. » » » abess.
» » 7. » I partis. essiiv.
Participium praes 1. » II inf. instrukt.
» » 2. » » » iness.
» commune » » » partis. part. pass.
(esim. hakattua).
» praeter. 1. » » » partis. part. aktiv.
» » 2. » III inf. nomin.
» futurum » I partis. nomin.