Mainittakoon vielä, että Juteini sanoo postpositsioonien ja prepositsioonien vaativan joko partsiaali- taikka totaaliakkusatiivia.
Juteinin kielioppi on tietysti kaikkina aikoina saava tunnustusta siitä syystä, että se oli ensimäisiä suomenkieltä käsitteleviä uusia yrityksiä. Ennen häntä olivat, näet, ainoastaan E. Petraeus, M. Martinius, B. Vhaël ja J. Strahlmann raivanneet tietä tällä alalla.
Että Juteinin kielioppia aikanaan pidettiin tutkijalle arvokkaana lähteenä, todistaa jo muuan arvostelukin, jonka lukija on löytävä »Kallavedestä» v:lta 1846. Se, näet, kuuluu: »myöskin Juteinin——— teos (tässä tarkotetaan hänen kielioppiaan) sisältää tutkijalle arvokkaita tietoja ja tutkimuksia».
Jo aikaisemmin mainitsimme, että Juteini v. 1818 painatti myöskin kokoelman »Walittuja Suomalaisten Sananlaskuja, Jotka on kokoillut ja ulos andanut Jak. Juteini». Niitä on kaikkiaan 1140. Näiden sananlaskujen joukossa on tietysti paljon sellaisia, joita löytää Lönnrotinkin sananlaskukokoelmasta, mutta myöskin moni Lönnrotin kokoelmalle tuntematon.[140]
Sananlaskujensa jälkipuheessa Juteini kehotti isänmaallismielisiä kansalaisia kokoilemaan sananlaskuja ja lähettämään hänelle keräilynsä tulokset uutta lisättyä laitosta varten. Hänen kehotustaan noudatettiinkin[141] ja hän saikin lisiä sananlaskuihinsa. Parannettu ja lisätty kokoelma näkyy olleen valmiina painatusta varten jo v. 1842 toisen painoksen jälkipuheesta päättäen, mutta tämä »Toinen painando, parannettuna ja runsaasti lisättynä», ei ilmestynytkään, ennenkun v. 1858 yhteydessä »Jak. Juteinin Kirjain» kanssa.
VII.
LASTEN KIRJA JA LYHYT NEUVO LAPSEN OPETTAJALLE.
Niinkuin jo ennen on esitetty, julkaisi Juteini jo vuonna 1816 aapisen alkuopetusta varten nimellä Lasten Kirja ja opettajalle ohjeeksi kirjasen: Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Niillä näkyy olleen hyvä menekki, koska hän jo vuonna 1819 sai julkaista uuden laitoksen. Pääjulkaisuna on tietysti »Lasten Kirja» ja siihen liitteenä yhdistetty »Lyhyt Neuvo Lapsen Opettajalle». Kirjanen on 52 sivun laajuinen ja otsakkeeseen on jokseenkin suurella painettu: Toinen paino, jonga on Parannettuna ja lisättynä ulos andanut Jak. Juteini. Porvoon tuomiokapituli on sen hyväksynyt painettavaksi 24 p. helmik. 1819.
Kolmannella sivulla lapselle opetetaan »Perustussuomen puustawit» ja »perustussuomea» käytetään sitten oikeinkirjotuksessakin aina 11 sivun loppuun saakka. Kirjaimista luetellaan »äänelliset» ensin: sitten »yksinänsä äänettömät» ja nimiksi on näille tietysti annettu: ällä, ämmä, ännä, ärrä, ässä, ho, ko, pe, te, je, we.
»Pitkä-äänelliset puustawit» merkitään joko kahdella kirjaimella tai korkomerkillä varustetulla yhdellä: siis esim. á, ó j.n.e.