»Neuvot» käyvät tähän suuntaan:
»Ei tarwitse lukemista lapsen kanssa kowin warhain alkaa, jos ei lapsella siehen (!) erinomaista halua ja taipumusta ole, ja sittekin pitää sitä ensinmäldä wähitellen ja huwitukseksi tehtämän; sillä aiwan nuorukainen on tähän työhön, koska se on pälle (!) pandu ja rasittawainen, pikaisesti kylläyndywä. Se on melkein wälttämätön parhaangin Opettajan johdatuksen alla. Ei taito ole lapselle niin hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon. Sitte kuin lapsi on jo opetettu ja tottunut kirjaa lukemaan, ei muulla kuin hywän ja kauniin puheen tapaisella äänellä, aljetaan ulkoa lukeminen, sillä tawalla, että joka kappale, kuin ulkoa lukemiseksi lapselle määrätään, pitää ensin puhtaasti kirjasta luetettaman, ja sen sisällä pito hänelle niin selitettämän, että hän asian itse hywin ymmärtää, ja taitaa kysymyksiin oikein wastata.»
»Opetuksen järjestyksestä» on kymmenen neuvoa. »Ensiksi, pitää lapselle puustawien nimet selkeässä järjestyksessä, niin kuin huwitukseksi, ulkoa opetettaman, joita on Suomen kielessä omasta kohden 19, mutta g, b, d ja pienen s kanssa 23, nimittäin: a, o, u, e, i, ä, ö, y, l, m, n, r, vanha-s, s, h, k, g, p, b, t, d, j, w. Tämä järjestys on endistä keweämbi, jossa äänelliset puustawit owat ensimmäiset, ja yksinänsä äänettömät seuraawat sitte aina sen mukaan ja siinä järjestyksessä kuin niistä äänellisiä puustawia tarvitaan.»
Tähän huomautukseen liittyy pitempi selvittely lainakirjaimista, minkä jo ennestään tunnemme hänen »kritiikistään lainakirjaimista».
Toisessa neuvossa kehotetaan »näyttämään lapselle puustawien muoto ja tunnus-merkit»,——»sitte kuin nimet jo muistossa owat». Lapsi, näet, ei saa tottua kirjasta »puustawia tundo-merkitä luettelemaan, jonga kautta tarkkaus niiden eroituksessa tulisi wähennetyksi. Ihminen käsittää ja oppii myös parhain yhden asian erällänsä.—Puustawit opetetaan lapselle kirjasta ensin wähissä osissa, sitte kaikki yhteen, wuorottain alusta loppuun ja lopusta alkuun.»
Kolmas neuvo koskee »tawaamista», joka oli tuota entis'ajan tavausta.
Kun se on lapsella jo taitona, niin annetaan sille neljänneksi tieto »puustawien luonnosta» ja osiksi samoista asioista, joita äsken mainitussa »Kritiikissäkin» on esitetty.
»Wiidenneksi, tavataan ja yhteen sanotaan muu tämä tawaus-merkitön lehti, niin että ne taitaan selkeästi yhteen luettaa, ennen kuin ne siksensä jätetään. Tämä järjestys on seurattawa niin kauan kuin yhteen lukeminen rupee käymään joksikin huokeasti. Täydellisyys seuraa sitte itsestänsä ahkeruuden kautta.—Tawaaminen ja yhteen lukeminen ovat itsestänsä melkein yhtä; edellisessä eroitetaan puustawit ja tawaukset toinen toisestansa nimityksellä, jälkeisessä silmä-näöllä.»
»Kuudenneksi, annetaan lapselle tieto nummeroista elli luku-merkistä.»
»Seitsemänneksi, koska selkeästi, äändä meiningin mukaan taiwuttain, lukea mielitään, on tieto tawallisista kirjoitus-merkistäkin sangen hyödyllinen», jonka takia ne luetellaan ja niiden käyttöä tarkemmin selitetään. »Puolipisteestä» esim. on seuraava huomautus: »; Wäli-merkki. Tässä pisätetään enemmän, ja ääni alennetaan. Tätä tarwitaan meiningien wälissä, enemmittäin koska sillä seuraa taikka seuraaman pitäisi. Niin myös joskus koska mutta seuraa». Huomautukset muihinkin välimerkkeihin ovat sangen huvittavia. Kaksoispisteen jälkeen esim. »toisella nuotilla aljetaan». Kysymysmerkki oikeutta myöten olisi Juteinista pantava lauseen alkuun.