— Olen iltamessuun saakka kotona ja sitä ennen voit tuoda minulle
Chonnertin lähetyksen.
Hän nyökäytti päätään ja pani hevosen liikkeelle. Kohta pysäytti hän sen kuitenkin uudelleen ja kääntyi perässä tulevan Hannun puoleen.
— Uskaltaisitko tehdä tänä kesänä vielä toisen retken Danzigiin? — kysyi hän.
— Miksi ei, jos se olisi tarpeellista, — vastasi Hannu.
— Aittani täyttyvät jyvistä ja voi alkaa vanheta. Ne olisi saatava ajoissa myydyksi. Mutta siitähän saamme lähemmin keskustella enosi lesken kanssa.
Pölyä tupruttaen lähti hän ratsastamaan kaupunkiin, mutta Hannu alkoi miettiä, että hän lähteekin uudelleen merelle. »En ole tietävinänikään Kirstistä ja lähden heti kun lasti on purettu ja uusi saatu tilalle», ajatteli hän. Katkeruudella muisti hän, ettei Kirsti ollut kirkkotarhassa tullut häntä tervetulleeksi toivottamaan ja hän vakuutti itselleen: »Menen heti taivuttamaan tätiä arkkiteinin tuumaan.»
Kun hän tuli kotiin, kohtasi hän ensimäiseksi juuri Kirstin, joka seisoi portaalla ja viskeli suurimoita kanoille.
— Tervetuloa kotiin, Hannu! — sanoi Kirsti väkinäisen reippaasti.
»Hänellä on uusi puku ja se on tietysti Askenin tähden», ajatteli Hannu ja tahtoen olla välinpitämätön kysyi hän:
— Onko täti kotona?