— Aina sitä seppä saa myllyn lukkoon.
He tyhjensivät oluttuoppinsa ja Piikki, joka oli kolmannen kerran peräseltään joutunut tappiolle, tilasi hiukan viivytellen uudet tuopit.
— Annahan vielä sitä viinaa, — kuului nyt ovensuusta, jossa istui yksinään synkän näköinen, luiseva ja kumaraharteinen mies.
— Kolmasko tuopillinen? — kysyi Sipi vastahakoisesti.
— Olipa vaikka kuudes, kyllä minä rahan maksan siinä kun muutkin.
Tuossa on, jollei muuten uskota.
Hän pani hopearahan pöydälle ja Sipi täytti hänen tuoppinsa.
Kulautettuaan sen puolilleen sanoi mies:
— Kyllä sitä ryypyn tarvitsee, kun on toistakymmentä kaulaa yhtenä päivänä katkaissut. Vai mitä sinä sanot, haavuri, joka liikut vähän samanlaisissa toimissa kuin minäkin?
— Pthyi! — sylkäisi Piikki ja alkoi järjestää puisia kolmikoitaan uuteen peliin.
Mies ovensuussa rupesi nauramaan.
— Piruako se siinä nyt itsekseen honottaa? — sanoi Hollo vihaisesti ja mies alkoi ikäänkuin itsekseen tuumailla: