ROUVA HALLMAN. Mutta Anna!
HERRA EKMAN. Niin, tiedättekö, täti, Anna on ollut tänään hyvin pahankurinen. Muun muassa keikutti hän paluumatkalla venettä, niin että minä jo todella pelkäsin kaatuvamme.
ANNA. Täytyihän minun, kun sinä kerran et keikuttanut, kuten minä odotin.
HERRA EKMAN. Odotit?
ANNA. Niin, saadakseni pelosta huutaa.
HERRA EKMAN (väkinäisesti naurahtaen). Mutta olipas sekin päähänpisto!
ANNA. Sitten minun halutti nähdä, kuinka lähellä sinussa on pelko ja — toiseksi minun halutti nähdä housunsaumaustesi joutuvan epäjärjestykseen.
ROUVA HALLMAN. Mutta Anna, mitä tuo nyt on!
ANNA. Ja molemmat toivomukseni täyttyivät.
HERRA EKMAN. Mutta huusinkos minä?