ANNA. Sitä nyt vielä olisi tarvittu! Riitti kun kasvosi olivat pelosta vääristyneet. (Sormensa kohottaen) Ritari!
HERRA EKMAN (kohauttaa olkapäitään).
ROUVA HALLMAN. Mikä sinuun, Anna, tänään on oikein mennyt?
SOHVI (tulee vasemmalta kahvitarjotinta kantaen).
ANNA. Mutta mikäs se Sohviin on tänään mennyt, kun palasi äsken kylältä niin vihaisen näköisenä, etten minä muista Sohvia koskaan sellaisena nähneeni?
SOHVI (asettaen tarjottimen pöydälle). Kun on maailmassa niin paljon hulluja ihmisiä, niin täytyy välistä siivonkin suuttua.
ROUVA HALLMAN (levottomana). Ei kai Sohvi kauppiaan kanssa riitaantunut?
SOHVI. Hänestä minä nyt viisi! Mutta kun suutari Mäkelä keskellä tietä kävi taas minun kimppuuni.
(Kaikki naurahtavat.).
ANNA. Sohvi on siis ainutlaatuinen nainen maailmassa, kun suuttuu kosinnasta.