ROUVA HALLMAN, täyteläinen, harmaatukkainen nainen, silmälasit nenällään, istuu sohvankulmassa ja parsii sukkia. Hänen edessään pöydällä käsityökori ja vieressään kasa sukkia.
Vasemmalta kuuluu keittiöastiain kalinaa.
ROUVA HALLMAN (puhuen koroitetulla äänellä vasemmalle). Sohvi! Onko
Sohvi siellä?
SOHVI (vasemmalta). Mitä niin?
ROUVA HALLMAN. Sohvipa kurkistaa keittiön akkunasta, joko Anna ja apteekkari palaavat järveltä.
SOHVI (hetken kuluttua). Hui hai! Ei näy jälkeäkään. Taikka — malttakaas, tuolla taitaa apteekkarin vene olla — tuolla saaren rannassa. Niin onkin — ja ne ovat itse menneet saareen.
ROUVA HALLMAN. Olisivat joutuneet sieltä kahville. Ja kohtahan Annan on aika mennä postikonttoriinkin.
SOHVI (yhä vasemmalta). Kyllähän meidän neiti virastaan huolen pitää. Ja kahvi pysyy kyllä tuossa hellalla lämpimänä. Mutta jos rouva haluaa, niin minä tuon jo rouvalle ja patruunalle.
ROUVA HALLMAN. No jospa Sohvi tuo meille kupin.
(Vasemmalta kuuluu kahvikuppien kalinaa, minkä jälkeen Sohvi, noin viisikymmenvuotias, täyteläinen, vasenta jalkaansa hiukan ontuva nainen, tulee kahvitarjotinta kantaen esille).