(Nousee paikaltaan ja menee oikealle. Seuraava keskustelu
Annan ja hänen äitinsä kesken tapahtuu puoleksi kuiskaten).
ROUVA HALLMAN (tuskaisesti). Mitä tämä nyt oikein tietää?
ANNA. Voi, mamma rakas, mitä minun mieleeni nyt juuri johtui!
ROUVA HALLMAN. Mitä — mitä, rakas lapsi?
ANNA. Jos tuo sittenkin olisi se papan keksintö?
ROUVA HALLMAN. Mutta kuinka se olisi toisen henkilön nimissä?
ANNA. Reino — Reino on voinut kevytmielisyydessään luovuttaa, myydä sen toiselle.
ROUVA HALLMAN. Hyvä Jumala, olisiko se mahdollista!
(Tuskallinen äänettömyys, jonka kestäessä molemmat naiset tuijottavat toisiinsa).
ANNA. Niin, se juolahti vain äkkiä minun mieleeni.