* * * * *
Kun rovasti sitten elämänsä ehtoolla kallistui sairasvuoteelle, hoiteli häntä aluksi yksi ja toinen naisihminen. Mutta lopulta hän tuskastui heihin kaikkiin ja sanoi:
— Ei teistä ole minua hoitamaan. Käskekää Heikki tänne!
Ja niin vietti Heikki rovastin viimeiset elinviikot hänen vuoteensa ääressä, käänteli häntä tarvittaessa, auttoi istualleen tai tarjosi lääkkeitä sekä muita virvokkeita ja istui väliajat tuolilla vuoteen jalkopäässä kädet polviin tuettuina ja katsellen sairasta isäntäänsä. Ja kun sitten rovastin nukahdettua viimeiseen uneensa soitettiin viikonpäivät ruumiskelloja, kihahti Heikillä samoinkuin monella seurakuntalaisellakin kellon äänen kuullessa silmiin katkerat vedet. —
Vanhan rovastin seuraajiin ei Heikki ole voinut perehtyä. Ne ovat järjestelleet raamatunselityksiä ja raittiusseuroja, mutta olleet laimeasanaisia saarnamiehiä sekä huonoja talonasukkaita, ja niin on Heikki vieraantunut kokonaan pappilasta. Pitäjällä hän kiertelee työmiehenä ja muistelee ikätoveriensa kanssa vanhan rovastin aikaa, joka tänä eripuraisuuden ja velttouden kautena kangastelee heidän mielessään kultaisena ajanjaksona.
(1909.)
VANHAN HÄVIÖ.
Talon nuoret miehet olivat panneet vireille kysymyksen saunarakennuksen uusimisesta. Heti alunpitäin asettuivat vanha isäntä ja Eljas-ukko vastustavalle kannalle. Ensin he puhuivat pilkaten ja pisteliäästi koko puuhasta, jossa he eivät nähneet muuta kuin nuoren polven turhamaisuutta ja loistonhalua. Mutta kun pilkka ei tehonnut, yritti vanha isäntä tappaa koko kysymyksen kiivaalla isäntä-sanallaan, Eljas-ukon häntä säestäessä muutamilla mojovilla sanoilla.
Asia oli vallankin Eljas-ukolle arka. Hän oli emännän isäpuoli ja ollut talossa aluksi rengin nimellisenä, sittemmin vähitellen juurtunut vakinaiseksi talon vaariksi, joka teki työtä vanhasta tottumuksesta, teki työtä työn eikä palkan vuoksi. Hän asui omassa kamarissaan pihan perällä ja paitsi väkevätä kahvia oli saunaaminen hänen, ei ainoastaan välttämättömimpiä, vaan samalla korkeimpia mahdollisia nautintojaan. Ja tärkeimpänä tekijänä oli saunaamisessa kuuma löyly — peseminen ja puhdistaminen olivat vähäpätöisiä sivuasioita, jonka näki siitäkin, että ukon selkäpuolella paistoi tavallisesti hänen saunasta tullessaan valtavia nokilautumia. Mutta niin piti ukon mielestä ollakin, ne kuuluivat tarpeellisina lisinä hänen saunamenoihinsa.
Vanha sauna oli kivenheiton matkalla pihasta. Se oli kookas isontalon sauna, jossa sopi kerralla kymmenen miestä lauteille. Alhaalla oli pienoinen neliskulmainen akkuna, mutta ylhäällä lauteiden kohdalla oli vain nyrkin mentävä luukku, josta pahinta tikuraa sopi laskea pois. Eljas-ukon ollessa lauteilla sitä ei kuitenkaan uskallettu pitää auki, joten lauteilla aina silloin oli melkein täyspimeä, jonka keskestä alhaalla nokisen kiukaan kupeella kyyröttävän saunapiian silmiin vilkkui paljaita ja kovin punottavia ruumiinosia ja kuului veden solinaa, voimakasta ähkinää ja huumaava vihdanläiske.