SUURTEN TAPAUSTEN AATTONA.
"Per telefon" selostaa Vuoksi joka päivä meille naapuristossaan eläville sekä suomalaisille että venäläisille "Hallituksen Sanansaattajan" sisältämät uutiset. Muutamana päivänä on niiden joukossa Saksan nootti, jossa se selittää, koska sen rauhantarjoukset on hylätty, ryhtyvänsä käymään vedenalaista sotaa entistä tehokkaammin ja kursailemattomammin.
— Alkaapa se olla saksalaiseen malliin, — tuumii Jussi V. tyytyväisenä, kun Vuoksi on selostanut nootin sisällön, — ei muuta kuin pohjaan vain!
Tästä lähtien tekevät upotettujen alusten lukumäärät meille sotauutiset kaksinverroin mieltäkiinnittäviksi.
— Montako upotettu? — kysyn minä joka päivä seinän läpi V:ltä, joka on aikaisemmin ollut telefoonikeskustelussa Vuoksen kanssa.
Minä tulkitsen hänen vastauksensa toverilleni ja kun lukumäärä on erikoisen korkea, kohotamme me riemuitsevan hurraa-huudon kuin vahingoniloiset lapset. Sen jälkeen kun minä kerran toverilleni selitin, kuinka se on Englanti, joka kauppaetujensa vuoksi piiskaa Venäjää eteenpäin sodantiellä, samalla kuin se rahojensa avulla iskee ahnaat kyntensä yhä syvemmälle venäläiseen omaisuuteen, on toveristani tullut kiihkeä englantilaisvihollinen. Sen vuoksi nauttiikin hän oikein sydämensä pohjasta siitä huimasta laivojen menetyksestä, jonka vedenalainen sota John Bullille aiheuttaa.
Amerikan kanta pitää meitä useita päiviä kiihkeän jännityksen vallassa. Sitten se laukeaa: Amerika on liittynyt julkisesti Saksan vihollisiin, joihin se salaisesti on kuulunut jo pitkin matkaa. Mainesanat, joilla me tämän johdosta varustamme dollari-gulashien maan ja heidän valhe-pacifistisen presidenttinsä, eivät ole imartelevinta lajia.
— Se on niin, että koko maailma näkyy haluavan annattaa Saksalla itselleen selkään, — arvelee Jussi V. levolliseen tapaansa.
Amerikan aiheuttaman harmin ohella tuottaa meille jonkun verran tyydytystä Ruotsin kuninkaan miehekäs ja suora vastaus, minkä hän antaa presidentti Wilsonin houkutuksiin, joilla tämä koettaa saada kaikki puolueettomat maat ympärysvaltain puolelle. — — —
Jännityksellä odotamme helmikuun seitsemättä päivää, sillä silloin pitäisi ylioppilas B:n jutun sotaoikeudessa päättyä. Tuleeko kuolemantuomio ja pannaanko se täytäntöön? Siinä on kysymys, joka askaroittaa meidän suomalaisten aatoksia sitä kiihkeämmin, mitä lähemmäs tuo päivä ehtii.