— Se on tietty. Mutta minä vastasin väliin, etten muista, väliin taas, etten halua sanoa.
— No entäs se V:n juttu?
— Siitä näytti Mashkevitsh joutuvan pitkiin ajatuksiin ja kyseli monikertaan samaa asiaa. Kyllä kai hän nyt pian kutsuttaa itsensä V:n kuulusteluun.
Tämä toteutuukin vielä samana iltana. Ja kemiläinen V. saa naapurilleni lähetetyksi sanan, että hänellä on hyvät toiveet päästä vapaaksi. Mutta sitten tulee muita suuria asioita väliin ja V:n sairaus pahenee näihin aikoihin niin, että hänet siirretään Krestyn sairaalaan, josta pian leimahtava vallankumous hänet saattaa kultaiseen vapauteen.
Kun Jussi V. on saanut tämän suunnitelmansa toteutetuksi, palaa hän ensimäiseen. Mutta ilma on tällä välin ehtinyt täyttyä vallankumoushuhuilla ja minä asetun nyt tarmokkaasti vastustamaan hänen aiettaan.
— Siirtäkää se kaikin mokomin siksi, että nähdään, tapahtuuko täällä duuman avajaisten aikana mitään mullistuksia. Jos tulee vallankumous, pääsemme yks kaks pois täältä. Mutta jos teidät sitä ennen olisi suljettu mielisairaalaan, niin sieltä ei pääsy olisikaan niin mutkatonta.
V. lupaa siirtää "mielipuoleksi" tulonsa ja parin päivän kuluttua lausuu hän, telefoonin ääressä kyyköttäessämme:
— Nyt minustakin alkaa tuntua, että me kohtiaikoihin pääsemme täältä pois. Esimerkiksi viime yönä minä olin olevinani Iisalmen sydänmailla ja vetelin ongella metsälammesta lihavia ahvenia.
— Aivan niin. Minä taasen panin erikoisesti merkille uudenvuoden yönä näkemäni unet. Olin silloin seisovinani korkealla mäellä, josta leveä valtatie vei hyvin jyrkästi alas. Sellaista myötämäkeä me täältä lähdemme. Ja nykyään minä olen joka yö kotipuolessa, ajellen huimaavaa vauhtia virmoilla hevosilla. Varmasti me ennen pitkää lähdemme täältä riemun pauhinalla kotimaahan ja Mashkevitsh jää nolona ja sormiaan nuollen istumaan korkean pöytäkirjakasansa päälle.