Onhan siinä taas uutisia yhden päivän osaksi. Toverini on kuin kasvanut ja paisunut. Vallankumouksen henki on hänet jälleen täyttänyt. Kiihkeästi toimii kampa hänen hyppysissään, kun hän naputustietä syöstää uutisia Golikoville, joka seuraavana hetkenä lähettää ne edelleen omalle suunnalleen.
Kohta tämän jälkeen on vuoromme mennä kävelemään. Satumme taas karsinaan, joka on Kyösti Massisen ikkunan kohdalla. Pian ilmestyykin kaima toverinsa kanssa ikkunaan. Tervehdimme ja viittailemme iloisesti. Toverini tietää jo Solovjovin uuden kopin ja kun tämä ilmestyy ikkunaansa, alkaa hän, nenäliina kourassaan, kiihkeästi tehdä selkoa päivän suurista uutisista.
— Mitä kuuluu? — huhuaa hra Massinen venttiilin raosta, kun lavalta ovat poistuneet muut vartiat, paitsi tuo puolikuuro säveä vanhus.
— Hyvää, Moskovassa vallankumous! — huhuan minä vastaan.
Sitten otan muutamia askeleita ja kun vaari on poistunut vastakkaiselle puolen lavaa, huhuilen lisää:
— Pietarissa Putilovin tehtaat lakossa.
Sitten:
— Raitioliikenne keskeytetty!
Ja hetkeä ennen kuin kuurapartainen Makarohvi avaa karsinan oven:
— Kohta täältä mekin lähdemme Suomeen!