— Sic transit gloria mundi — siten katoo maallinen loisto! — — —
Seynin ilmestyminen vangittuna Pietariin on puhuva todistus siitä, että vanha järjestelmä on jo Suomessakin kukistunut ja että tie on auki meidän Shpalernajan miesten vihdoinkin lähteä kotimatkalle. Sunnuntaina, maaliskuun kahdentenatoista päivänä, lausuu meistä suurin osa hyvästit ystävällisille isännilleen ja nousee Helsinkiin lähtevään junaan.
Mikä ihana tunne — kuinka monesti siitä Shpalernajassa uneksinkaan! — istua vaunun sohvalla, junan lähtiessä mennä hyristämään kohti kotoisia tienoita, ystäviä ja omaisia! Mitä kirkkain sisäisen tyydytyksen ja onnen tunne hohtaa jokaisen kohtalotoverini kasvoilta ja pian kajahtaa vaunussa reipas laulu.
Rajajoen yli kulkiessamme kohotamme huikean hurraa-huudon. Rajajoki!
Mitä kaikkea sen ylitse onkaan aikojen kuluessa kulkenut, ryöminyt, hiipinyt ja matanut idästä meidän maahamme! Alkaen entisaikain ryöstöä ja murhaa tietävistä sotajoukoista aina Bobrikovin ja Seynin aikain santarmeihin ja yhdenvertaisuus-tshinovnikkoihin, russakoista ja kolerabasilleista aina viime päivien sekapäisiin bolshevikeihin, rosvoileviin svaboda-solttuihin ja arvottomiin ruplanseteleihin saakka!
Kolme sataa vuotta sitten pystytti Kustaa II Aadolf Laatokan koilliskulmaan rajakiven, joka on siellä vieläkin olemassa. Onko tämä kohtalokas aika Rajajoen varteen pystyttävä toisen kiven, entistä vielä paljon selvempää kieltä puhuvan, joka kaikille idästä tuleville ilmottaa, että tästä alkaa vapaa, suvereeninen Suomi? Järkähtämätön uskoni on, että niin on tapahtuva. Sillä se on välttämätön elinehto Suomen kansalle ja Suomen kansan on Kohtalo määrännyt elämään, kasvamaan ja lisääntymään sekä täyttämään oman tehtävänsä suuressa kansojen perheessä — siitähän sisältää historiamme läpi aikojen puhuvia todistuksia.