Mutta hän on uteliaisuudessaan hellittämätön kuin lapsi. Alan sen vuoksi, johtaakseni hänen, huomionsa toisaalle, kertoa vangitsemisestani kuinka poliisijoukko minun viime yötä kotona viettäessäni ympäröi talon ja kuinka minä revolveriani käyttäen koetin siitä huolimatta päästä pakoon. Hän kuuntelee jakamattomalla mielenkiinnolla ja kun mainitsen, että poliisijoukkuetta johtanut "priistavi" oli entinen koulutoverini, huudahtaa hän julmistuneena:
— Aa, durak!
Sen jälkeen käy hän miettiväiseksi ja kysyy:
— Vyj streljali? — Te ammuitte?
— Niin tein. Entäpä sitte?
Vastaukseksi tekee hän hirttosilmukkaan ripustamista kuvaavan eleen niin osuvasti, että näen ilmielävänä edessäni hirsipuuhun ripustetun miehen pitkäksi venähtänein kauloin. Mutta olen liian valoisalla ja hyvällä päällä, että tuo säikytys minuun pystyisi.
Hui hai! Ei se päivä valkene, että minut ripustettaisiin venäläiseen hirsipuuhun!
Mutta käytävästä kaikuu jo tuo tuttu:
— Guljatj prigat … vitsa — guljatj prigat … vitsa —
Kun olemme jo palttoo päällä ja odotamme oven avaamista, juolahtaa mieleemme ilmottaa Vuokselle kävelyyn lähtömme, että hän osaa kiivetä ikkunaansa nähdäkseen meidät kävelypaikalla. Toverini naputtaa sen alas hiukkasta ennen kuin vartia avaa oven ja murahtaa lyhyen: — guljatj!