— Seyn? Kto on? — keskeyttää toverini.
— Finskij generalgubernator, — ja määritelläkseni lähemmin kenraalikuvernöörimme laatua lisään niukasta sanavarastostani ainoat käsille sattuvat: — bolshaja svinja — suuri sika.
— I palatsh — pyöveli, — lisää toverini.
Kun hän täten on saanut selvän käsityksen Seynin olemuksesta, pyytää hän minua jatkamaan.
— Tämän tapaiset miehet siellä siis harjottivat rahakeinottelua. Sen nähdessään julmistui Kristus, tempasi ruoskan, ajoi heidät ulos ja tyrkki nurin pöydät, niin että rahakasat helisten vierivät temppelin kivipermannolle, ja hampaitaan kiristäen pakeni byrokraattijoukko portista ulos.
Näen toverini silmistä, että kielellisesti vaillinaisesta esityksestäni huolimatta kohtaus on ilmielävänä hänen edessään. Hänen kasvoillaan on entusiastinen ilme ja siirtäen katseensa jälleen jumalankuvaan lausuu hän vakuuttavasti:
— Otshen haroshij tshelavjek! — Erinomaisen hyvä mies!
Edelleen jutellessamme tiedustaa toverini, minkä takia minut vangittiin.
Hm! Enpä juuri ole halukas hänelle asioitani kertomaan. Ei silti, että häntä enää epäilisin miksikään urkkijaksi, sillä hänen katseessaan ja olemuksessaan ei huomaa vilahdustakaan siitä levottomasta omastatunnosta, jota kouliintunein ja paatuneinkaan santarmiurkkija ei voi kokonaan peittää. Ei, uskon lujasti, että sinä, Semen Jegorovitsh, olet nuhteeton sielu ja rehellinen vallankumousmies, mutta samalla sinä olet venäläinen ja sellaisena sinun luonteesi — sen olen ehtinyt jo hyvin huomata — on läikkyvä ja häilähtelevä kuin kaikille tuulille alttiin lammen pinta. Onhan niin usein nähty, että mitä vilpittömin venäläinen revolutsionääri on tilaisuuden tullen keikahtanut ilmiantajaksi ja provokaattoriksi tai että hän on tsinovnikkauran ensimäisille porrasaskelmille päästyään kädenkäänteessä muuttunut veljiensä mitä hartaimmaksi pieksäjäksi — niin, hänen musta tukkansa on sen jälkeen nagaikkaa heiluttaessa leiskunut yhtä tulisesti kuin ennen vallankumouksellista palopuhetta pitäessä. Tätä en, veliseni, kyyhkyläiseni Semen Jegorovitsh, suinkaan sinusta sano, sillä pidän sinusta sangen suuresti, mutta kaikesta siitä huolimatta tahdon pitää omat asiani omina tietoinani tai korkeintaan uskoa ne koetelluille miehille omien kansalaisteni joukossa.
— En voi sitä venäjäksi selittää, — vastaan vältellen hänen uteluihinsa.