Pitkäksi venyy parinkymmenen minuutin odotus, ja kun toverini vihdoinkin ilmestyy ovelle, lävistän minä hänet oitis katseellani. Hänen silmistään ja kasvonilmeistään näen heti, onko hänellä hyviä vai huonoja uutisia. Ja kun vartia on jättänyt meidät kahden, viskaa hän tuomiset vuoteeseen ja alkaa kertoa kuulumisia. Toisinaan niitä ei ole laisinkaan — ei edes senkään arvoisia kuin oli Rasputinin murha — ja silloin me huomattavasti nolostuneina alamme maistella tuomisia.
Naapuri Sobolev saa myöskin silloin tällöin puhutella vaimoaan. Kerran palaa hän suurilla uutisilla lastattuna omalta svidanieltaan ja ryhtyy heti koppiin palattuaan jakamaan runsaudestaan meillekin.
— Moskovassa on puhjennut suuria lakkoja ja Pietarin odotetaan piammiten yhtyvän samaan liikkeeseen.
Siinä Sobolevin uutinen, joka saa toverini silmät loistamaan ja joka on omiaan ajamaan meidän kummankin päät muurahaisia täyteen. Vallankumous kaikkine mahdollisuuksineen on äkkiä siirtynyt näköpiiriimme ja "revaljutsija" on sana, jota tästä puolin kopissamme runsaimmin viljellään.
Kun toverini muutama päivä tämän jälkeen palaa oikeudesta, on hän oikeassa vallankumoushumalassa. Lakkoliike on levinnyt jo Pietariinkin, jossa muun muassa suuret Putilovin tehtaat ovat liittyneet lakkoon. Kaduilla liikkuu suuria mielenosottajajoukkoja, jotka vaativat: "hljep i mir" — leipää ja rauhaa.
Palavin silmin hyräilee toverini sinä iltana internatsionalea, minun tyynesti haastellessa Vuoksen kanssa Venäjän vallankumouksen mahdollisuuksista.
Parin päivän kuluttua saa toverini taas tavata vaimoaan. Kärsimättömämmin kuin koskaan ennen odotamme tätä svidanieta, saadaksemme kuulla, mihin suuntaan tapaukset Pietarissa ovat kehittyneet.
Kohta kun toverini, sylissään tavalliset tuomiset, astuu koppiin, huomaan hänen mielensä olevan tulvillaan asioita. Hänen silmissään palaa omituinen tuli, sieramet ovat laajentuneet ja hengitys on kiihkeätä.
— Tavarishtsh! — huudahtaa hän omituisen syvällä, mielenliikutuksesta vavahtelevalla äänellä ja alkaa sitten katkonaisin lausein kertoa: — Melkein kaikki tehtaat seisovat — Viipurin kaupunginosassa sotilaat kieltäytyneet ampumasta lakkolaisia ja haavottaneet omaa everstiään. Yksitoista poliisia ja yksi upseeri on katutaistelussa surmattu. Odotetaan suurta vallankumousta.
Paitsi toverini vaimoa, on svidaniella ollut myöskin hänen veljensä, jalkaväen sotilas. Tämä on vakuuttanut, että sotilaat eivät rupea ampumaan kansaa ja että "revaljutsionnyj duch" — vallankumouksellinen henki, on vallannut koko armeijan.