HERTTUATAR (Nousee Annan lopettaessa työnsä tuolista):
Mun puolisoni, kärsivällisyyttä vain hiukkanen ja tyyntä uskoa, niin kaikki hyväks vielä kääntyy.
(Ovikäytävästä kuuluu askelia ja kynnykselle ilmestyy Niilo Skalm.)
NIILO SKALM (kumartaen ja herttuaan kääntyen):
Ma pyydän anteeks rohkeuttani, mut Teidän Armoanne välttämättä mun piti tavata.
HERTTUATAR:
Ah, Skalmimme! Te kotonanne ootte luonamme, siis sisään astukaa!
HERTTUA:
No, mitä uutta? Niin, yöllisestä retkestännekään en itseltänne vielä kuullut ole?