NIILO SKALM:
Herttuatar kuin luulla voikaan pahaa ennustavan tuon pikku seikan? Ei, ei, muistutus se taivaan oli vain, ei enempää!
VESTGÖTHE (Pudistaa Skalmia käsivarresta):
Sa hourithan! Mi sinuun mennyt on?
NIILO SKALM:
Kuin sanoit? Rynnäkköönkö valmistauvat? Ma siihen sulle vastaan: rynnäkön me lyömme takaisin kuin ennenkin! Ei sortua voi suuri asiamme, kun taivaan Herra onnistumaan sen on kerran määrännyt; jos synkältä nyt näyttääkin, vain koetust' on se. Nääs hetki yhdestoista muuttava on kaiken toiseksi.
(Ulkoa alkaa kuulua tiuhaa ampumista ja taisteluhuutoja.)
VESTGÖTHE:
Kas niin! Siin' on se nyt!