Haa, siispä tullos! Takaisin päin verisin ne täältä viskaamme! Mun polttaa suonet, sydän pauhinaan nyt toisten himoitsee. Sa tule, veikko!
(Paljastaa miekkansa ja syöksyy, Vestgöthe kintereillään, oikealle. — Näyttämö hetken aikaa tyhjä, minkä kestäessä ampuminen ja taistelunpauhina ulkona yltyvät.)
GONSIESKY (Tulee juosten oikealta ja telkeää hätäisesti oven):
Tää vainoojani tänne pääsemästä sen aikaa estänee kuin vallattu on linna. (Juoksee ikkunasta ulos tähystämään.) Hyvin käy! Jo vallattu on ulommainen valli!
(Jyskytystä ovelle.)
ÄÄNI OVEN TAKAA:
Avatkaa tai oven murramme!
GONSIESKY (Juoksee ovelle ja huutaa sen läpi):
Te pähkähullut! Juur antaumassa linna on ja te — niin, ase käissä miehet kuninkaan jos teidät sieltä löytää, hirsipuu on ennen iltaa palkkananne! (Jyskytys lakkaa.) Ahaa! Se tepsipäs! (Palaa ikkunaan.) Hei, tuolla laskevat jo aseitansa miehet herttuan! — Kas tuolla yksinään kuin mielipuoli Skalm ympärilleen silmitönnä huhtoo. — Haa, miekan käsistä nyt vääntävät — kas niin, sa vankina nyt itse olet, sen sijaan että minut vankilaan sa tahdoit teljetä!
(Ulkoa kuuluu voimakkaita hurraahuutoja. Gonsiesky heiluttaa ikkunasta lakkiaan ja huutaa mukana.)