En. Toverini herätän ja sitten me yhdess' oitis pakoon lähdemme.
(Lähenee Vestgötheä.)
IIVARI MAUNUNPOIKA:
Hst, häneen älä kajoo! Yksinäs sun lähdettävä on, jos kerran mieli.
NIILO SKALM:
Sen arvasinkin! — Itses kaltaisiksi sa kuvittelet muita: samoja on mielestäsi onnenonkijoita ja oman edun katsojia kaikki. Vai ystäväni parhaan jättävän mun luulit, itse turvaan päästäkseni! Oon henkeni ma puolest' asiani jo monta kertaa alttiiks antanut, sun kädestäskö armopalana sen ottaisin ma nyt? Ei, luotani pois kaikkoa ja rauhaan minut jätä!
(Jatkaa kävelyään.)
IIVARI MAUNUNPOIKA (olkapäitään kohauttaen):
Ma ennen tuittupäänä pidin sua, nyt täysihulluksi sun vasta huomaan. On turha kanssas järjen kieltä haastaa, siis pääsi pidä, itse itsestäs saat vastuun kantaa.
(Menee, panematta ovea lukkoon ja telkiin.)