NIILO SKALM (Yhtyy piilossaan hyräillen viime säkeeseen).
ANNA (Pysähtyy hyräilyn kuullessaan hämmästyneenä):
Ah, ken se —!
NIILO SKALM (tullen esiin ja lähestyen Annaa):
Armollinen neiti, jotain täält' etsivän te näytätte?
ANNA:
Niin kyllä.
Mä kultasoljen hukanneeni huomaan.
NIILO SKALM:
Sep' ihmeellistä! Minä myöskin jotain oon hukannut.