Ah, todellako?
NIILO SKALM:
Niin — mun vahinkoni paljon suuremp' on kuin kymmenenkään kultasolkea.
ANNA:
Siis kuulla suokaa, mitä hukannut te puolestanne ootte?
NIILO SKALM:
Sydämeni!
(Äänettömyys.)
Jo viime vuonna Vilnassa se sattui.
(Äänettömyys.)
Mun, armollinen neiti, muistatte
kai Vilnan turnajaisista?
ANNA (Katse alas luotuna):
Niin — muistan.