Tunsin kyllä. Tai oikeastaan äänensä vain kuulin ja nauroi hän kuin Dozka puolatar ja tukkakin —
1:nen LAKEIJA:
Ma tukan sulta raastan,
sa senkin häpeemätön irvileuka!
(Hyökkää nyrkki pystyssä toveriaan kohti.
— Horn ja Fleming: tulevat oikealta.)
FLEMING:
Hoi, lakeijat! Vai täällä mellastamaan!
Te senkin rakkarit!
1:nen LAKEIJA:
Vain hieman aijoin ma tuota kurittaa, kun valheitansa vain hän siinä latelee ja —
FLEMING:
Vaiti siinä!
Sun tehtäviis ei kuulu kuritus!
Mut missä ovat heidän armonsa?
1:nen LAKEIJA: