HORN:
He, onko uutisia silloin tarvis, kun ilman niitäkin me tiedämme, mi herttuata uhkaa Ruotsista tuon luvattoman naimiskaupan vuoksi, ja, mikä asiassa pahinta, kun lainasi hän rahaa langolleen, niin auttain valtakunnan vihollista.
FLEMING:
Niin kyllä, mutta kun se kerran nyt on tehty, niin kai kuninkaammekin sen katsoo parhaaks jättää sillensä, nyt varsinkin, kun uhkaa häntä sota niin Puolan puolelta kuin Tanskankin.
HORN:
Jos luulet niin, et tunne luonnetta sa Eerik-kuninkaan. Ei Juhanalle hän antais vähempääkään anteheksi, siks suuri katkeruus ja epäluulo on hällä veljehensä nuorempaan. (Hetken vaiti oltuaan:) Ma pahoin myöskin pelkään, että taas nuo herttuamme vanhat haavehet on Puolast' uutta virikettä saaneet ja että aivan suotta kuningas ei häntä vehkeilyistä syyttäne.
FLEMING:
Sull' uutta sittenkin on tiedossas?
HORN:
Sa oot kai kuullut, että piispamme on vasta Tukholmasta palannut. Ma kävin hänen luonaan aamulla ja yhtä toista hältä kuulla sain. Mut toiste niistä tarkemmin ma haastan. Sen verran vain nyt sanon: myrskyä ja ankaraa me lännest' oottaa saamme.