FLEMING:
Kuuta parisen on tähän menoon vasta juhlittu ja sehän kohtuutont' ei toki lie, kun tupaantulijaiset kysymyksess' on Puolan rikkaan perijättären. Ja miksei juhlis, kun on mistä juhlii: nääs perut runsaat Kustaa-kuninkaan ja Sforzain loputtomat rikkaudet ain' yhden hovin loistoon riittävät. Ja jollei riitä — silloin talonpoika saa kerittäväks käydä.
HORN (hymähtäen):
Sanoistas ma kyllä kuulen, ett' oot Flemingeitä. Mut äskeisehen palataksemme, niin puheellani toista tarkoitin: en niinkään itse tätä juhlimista kuin asioita, joiden järjestely tään humun keskellä jää syrjähän.
FLEMING:
Sa riitaa herttuan ja kuninkaan kai tarkoitat?
HORN:
Niin juuri. Selvittelyt sen herttuamme liiaks laimin lyö, näin kemuihin vain aikaa tuhlaten ja kuninkaamme uhkat unhottain.
FLEMING:
Sa ootko kenties siltä taholta nyt äsken jotain uutta kuulla saanut?