Hm, pelkoa ei siitä sentään lie. Sen verran kuin ma tietää olen saanut, lopullisen nyt vastauksen tahtoo herttua, me mitä köyttä kukin vetämään täss' alkavassa käymme kiistassa.
FLEMING:
Hm, kiistassa? Miksei jo: sodassa?
HORN:
Niin todellakin, sillä veljessotaa nyt välttää enää tuskin voitaneen. On loppuvaatimukset kuninkaan jo Tukholmasta tänne saapuneet, ja oikein jos ma arvaan, herttua ei niihin tule myöten antamaan. Siis välttämätön seuraus on sota.
FLEMING:
Mi taasen seuraus on siitä, että on meidän neuvoillemme herttua niin kuuro ollut. Turhaa tietyst' on nyt enää niitä hälle tyrkyttää. Jos neuvoani täällä kysytään, niin suoraan kantani ma ilmaisen, ja kantani on entinen.
HORN:
Niin munkin. Mut syytä varovasti, luovien on meillä ilmi tuoda aatoksemme. Hän kiihdyksissä vois — mut tuoltapa hän juuri saapuu!
(Vasemmalta kuuluu torvenääni. Salissa syntyy liikettä ja kaikki vaikenevat. Sisään astuu torvensoittaja, joka asettuu ovenpieleen seisomaan, sekä heti sen jälkeen herttua ja Gipfert. Herttua tervehtii salissa olevia kädenviittauksella, minkä jälkeen nämä ryhmittyvät piiriin hänen eteensä.)