(Seuraavat toisia oikealle.)
HORN (Flemingille):
On surkeaa, ett' ovat nuorukaiset mokomat noin asioille päässeet antamaan tään onnettoman suunnan! Kuitenkaan ei meillä osaa, kiitos Jumalan, oo tässä sotkussa!
FLEMING:
Ei, rauhassa me pestä voimme kätemme. — Ja muuten: nyt yhdestoista meill' on hetki, tomut maan tämän jaloistamme pudistaa.
HORN:
Niin juuri. — Ja kun viivyttelemättä nyt matkaan lähdemme, niin kuningas ei hevin salaliiton osuudesta voi meitä epäillä. — Mut täältä ei niinkään helppo ole huomaamatta pois matkustaa.
FLEMING:
Sen tiedän. Siksi onkin sun Louhisaareen paras tulla; sieltä mun oma alukseni huomaamatta vie Ruotsiin meidät.