Mainiota, veli! Nyt heti Kankaisihin omia käyn asioitani ma järjestämään ja sieltä suoraa päätä Louhisaareen.
FLEMING:
Mut pidä kiirutta! Tän' ehtoona jo itse sinne palaan. Sitä ennen ma hiukan selvää otan, mitä tapahtuu nyt kansan kesken tuolla kaupungilla. Niin tiedot tuorehimmat kuninkaalle on tästä hullun yrityksestä meill' antaa.
HORN:
Mainiota, mainiota! Se suosiohon luona kuninkaan on suoraa tietä meidät nostava. Ma ylihuomenissa viimeistään oon Louhisaaressa. Sua kaupunkiin nyt seuraan.
(Menevät oikealle.)
GONSIESKY (Tulee vasemmalta):
Hah, hah, haa! Ma ellen aivan lie väärin kuullut, niin he kuninkaan jo itsellensä täällä huusivat. Jos mustain, kähiseväin käärmeitten niin kietoma ei sydämeni oisi, niin kuollakseni tätä komediaa ma nauraisin nyt — komediaa, joka niin huiman pian tragediaks muuttuu. (Tuijottaa hetkisen ääneti eteensä.) Oh, maata kirotumpaa liekö maan päällä toista kuin tää peikkojen ja noituuden ja velhoin kotimaa! (Dozka tulee oikealta.) Tääll' ilmakin jo pelkkää noituutta on täynnä, järjen päästä mieheltä tää viedä saattaa.
DOZKA:
Armollinen herra!